Raakaruokaa ja maha kiittää. Vielä joskus.

Mä oon tässä nyt kokeillut raakaruoan saloja noin viikon verran. Pari selvää lempparia mulla on, sekä kehitin vahingossa raakasuklaa gojimarjapallo reseptin kun huiskin mukamas jo tottuneella raakaruoka kädelläni aineksia kulhoon. Parhaaseen suklaan himoon ne menee, sekä hieman vähemmällä syyllisyyden tunnolla, sillä onhan niissä monen monta gojimarjaa, sekä terveellisempää raakakaakaota.

Syön raakaruokia aina kun se on helppoa, eli aamuisin iltaisin sekä ruoantähteitä tai virityksiä. Kerran päivässä täytyy kuitenkin syödä samaa ruokaa esikoisen kanssa, sillä kolmen eri ruoan tekeminen kaksi kertaa päivässä on vähän liikaa. 

Raakaruoan idea on siis se, että siinä on kaikki ravinteet ja vitamiinit tallella, mitkä kuumentamalla lähtevät pois ruoasta. Raakaruokaa on ruoka, jota ei ole kuumennettu yli 42 asteen. Siitä mä olen iloinen, sillä ihan pelkkää kasvissyöjää musta ei saisi tekemälläkään. 

Hyvä olo siitä tulee ja ähky on unohdettu kokonaan. Ja vaikka söisikin liikaa, niin tuntuu vain että on täynnä, ei pullerona jonka suurin tavoite on päästä sohvalle istumaan ja toivomaan että kaukosäädin on tarpeeksi lähellä. Ainoa huono puoli on se, että suolisto taitaa ymmärtää ruokavalion vaihtuneen - sillä näin meidän kesken - jos antaisin huoletta palaa niin mulla ei välttämättä olisi ystäviä enää ollenkaan.

Mulle on kyllä tullut ihan selkeät suosikit, sekä helppoutensa, että makunsa vuoksi. Toisena raakaruokana mitä ikinä tein (ensimmäinen ei-niin-hyvä) oli pähkinäpallot.

Näitä on tullut tehtyä ihan pariinkin otteeseen sen jälkeen. 

Pähkinät pitää laittaa likoutumaan muutamaksi tunniksi, jotta ne murskautuisivat paremmin blenderissä. 

5 dl saksanpähkinöitä

2,5 dl cashewpähkinöitä

ripaus suolaa

2 tl kardemummaa

2 tl kanelia, 

sekä 1 tl vaniljajauhetta tai uutetta, sekä

2 dl rusinoita

Palloja (ilmeisesti pieniä) tulee 25 kpl. 

Murskaa pähkinät, muasteet sekä puolet rusinoista blenderissä massaksi, lisää loput rusinat ja sekoita. Jos massa tuntuu irtonaiselta, lisää 1-2 rkl vettä. Muotoile palloja käsin, ja asettele tarjolle sellaisenaan. Itse pyöritin kookoshiutaleissa, niin sai kivan lisän. 

Resepti on Outi Rinteen Raakaruoka-aika!-kirjasta.

miljoonien salaattivaihtoehtojen lisäksi paras pirtelö tähän asti on koostunut vesimeloonista, kiivistä, limestä, banaanista sekä mansikoista. Oman maun mukaan. Iltapalaksi valmiiksi ja aamua odottamaan jääkaappiin. 

Seuraavana vuorossa oma vanha syöttötuolini tuningissa. Kerkee tulla valmiiksi ennenkuin Emilstöö oppii istumaan.

SIrkus lähti pellet jäi

Nyt on ollu vähän hiljasta blogin puolella, mutta siihen on 100% hyvä syy. Ensinnäkin mulla on tää uhmaikänen 5-vee, joka on ottanut asiakseen verottaa mun hermojani joka asiasta. Sen lisäksi sitten tää hetken vielä 5kk oleva pikku oravaiseni on alkanut itkeä hampaita päivästä toiseen. En haluaisi tyrkyttää särkylääkettä noin pienelle jatkuvasti, vaan kulutan (meinasin sanoa mieluummin, mutta enpäs sanokaan) toisen korvani loppuun, sen mitä esikoiselta jäi.
Sitten me ollaan vielä yritetty kääntää rytmiä eskariaikaan, joten luokittelisin ymmärrettäväksi tämän yleisen väsymys/ei kiinnosta yhtään-tilan.
Tänään kuitekin Veeni uhmavee lähti isälleen ja kuin pahimmasta toiveesta: veljeni Tapsatee toi mummikan korgikoiran meille hoitoon. Kun meikä ja kolme äijää ei muuten olisi tarpeeksi, niin sen sijaan että saisin akka valtaa edes hieman lähemmäksi voittoprosenttia, niin tuodaan uutta ukkoa tilalle.

Eihän tuossa koirassa muuten mitään vikaa ole, mutta se karvaa - niin paljon että imuroin kuin hullu vielä muutama kuukausi Aksun kyläilyn jälkeen - ja syö kissan ruoat ja tekee ulkolenkeistä helvetillisiä.
Nimittäin täynnä innostusta ja tahtoa oleva Tiina luuli tosiaan handlaavansa vauvan, koiran ja kissan tuolla ulkomaailmassa. Se tarmo hiipui silminnähden nopeasti, kun käsitin ettei kissa muista mitään koiralenkki ajoista, vaan pysähteli syömään ruohoa autuaasti, kun koira koittaa kaahata eteenpäin tuhatta ja sataa. Emil kiltisti toljotti ja huokaili (sekin) kantoliinassa katsellessaan kissan lomailua ruohikolla ja minä itse yritin niellä haluni palata samaa reittiä takaisin kotiin.
Muutaman aita accidentin ja ruusupuska solmun jälkeen me oltiin viimein loppusuoralla. Ihan enää kadun pätkä ja oltaisiin kotona. Mutta sitten hiljenee kantoliina; Emil kriittisesti nukahtaa - ja mitä tekee kissa? Heittäytyy maahan. Ei liiku. Päätti että that's it i'm staying.
Sehän ei käynyt meille, Emil nukkuu niin rennosti, että pystyasento ei ole ehkä mikään maailman mukavin, sen lisäksi jos nämä yöunet nyt keskeytyvät niin toivo elää, että olisin saanut sen vielä illalla niille oikeillekkin unille.
Mutta kuten sanottu, hiljaa hyvä tulee (tai olisi tullut) nimittäin, kun aloin kiskomaan kissaa päättäväisesti eteenpäin niin sitten se tapahtui. Valjaat lähtivät irti. Koko hemmetin helahoito roikkui mun kädessäni. Siinä sitten Aksu toisessa kädessä ja valjaat toisessa salaman nopea kyykistyminen, jolloin kissakin tajusi hetkensä koittaneen ja koitti lähteä lähimpään pusikkoon iloitsemaan vapaudestaan.
Onneksi kahden lapsen äitinä olen salamaakin nopeampi ja sain juuri ja juuri estettyä sen pakoaikeet. Kuitenkin tässä vaiheessa asentoni on lievä etukeno, jolloin kantoliina alkoi avautua ja Emil valua ulos. Ei auttanut kuin pyllähtää maahan, sijoittaa Aksun fleksi toisen jalan alle ja toisella kädellä pitää kiinni Emilistä samalla kun yrittää laittaa kissalle valjaita. Täytyy sanoa, että oli tuuria sillä jos joku koira olisi tullut vastaan (niitä kun ei iltalenkeillä koskaan ole) niin se olisi ollut sekä kissan että koiran menoa.
Saatuani kissa takaisin valjaisiin ja nostettua syliini (sehän ei liikkunut enää sen jälkeen kun tajusi, että vain makaamalla saa asioita aikaan mikä on ymmärrettävää) lähdimme tarpomaan kotia kohti. Rappusten luona sai vielä kirjaimellisesti potkia sitä vähän persuksille jotta saisi siihen edes vähän liikettä, kun Aksu jo kuuliaasti viilettää rappukäytävässä. Kissa ei liiku, joten sormet valjaiden alle ja nosto. Siinä sitten pipo vinossa, sekä mulla että nukkuvalla Emilillä. koira ovella ja kissa lähes ovella tulee naapuri saunavuoroltaan. En saanut muuta sanottua kuin "pieni sirkus tässä.." ja pakenin asuntooni. Naapurilla oli sen verran mairea hymy, että myötätuntoa tuskin sain osakseni.

Kotona osasin jo nauraa asialle. Kyllä elämä osaa sitten olla.