a'hoy my mateys! we are havin' a partey here! Fair winds, landlubbers!

Meillä oli tänään synttäribailut ja sen verran verotti, että jatkossa en pidä enää kotisynttäreitä, ainakaan niin kauan kun Emil on pieni. Nykyajan lapsilla tuntui lisäksi olevan vaikeuksia keksiä TEKEMISTÄ. Mikä tuli mulle aivan järjettömän suurena yllätyksenä. Yhdellä oli jopa kiire kotiin pelaamaan, vaikka muut mylläsivät huonetta minkä ehtivät ja piiloutuivat kaappeihin leikin tiimellyksessä. Kyllä pelit on niin tärkeitä että yhdessä olo ja perus leikkiminen jää aivan toiselle sijalle.

Loppujen lopuksi tarjoilut olivat onnistuneet, vaikka aloitin hikistressaamisen jo puoli kymmeneltä, kun synttärit alkoivat vasta kahdelta. Tosin, en tehnyt juurikaan itse muuta kuin pitsan. Lähinnä sekoitin dippejä ja pilkoin - suurin kiitos tarjoiluista kuuluu tehomamma Jonde Veelle, joka väsäsi aivan upean näköisen ja makuisen aarrearkkukakun ja kesti vielä mun ja Emilin seurana täällä viimeisen vieraan lähtöön asti. Kiitos siitä, olisin muuten saattanut vain piiloutua sohvan alle ja viettää siellä koko loppupäivän. Lasten valtaama kaappi oli kuitenkin varattu.

Vähän harmittaa etten tajunnut ottaa kuvaa dipistä jossa sukelteli paprika mustekala, enkä lankusta joka väsättiin ovelle, jota pitkin lapset kävelivät meidän merirosvolaivaamme. Sen lisäksi meillä oli suuren suuri merirosvolippu, joka selittämättömästä syystä tipahti heti alkuunsa. Lapsillakin oli hienot asut ja itsekin vedin silmälappu otsalla lähes koko juhlien ajan.

Muuten ruokapöydästä on kuvat ja kakkuohjettakin varmasti saa kun pyytää - jos joku innostuu samanlaisesta. Kakkuhan oli siis valkosuklaa-lime.

Kaikki sotkut jätän huomiselle ja sen jälkeen aloitan niin rentouttavan talviloman kun jouluaattoa edeltävässä tiimellyksessä vaan voi. 

Hyvää yötä.

HAHAA!

Blogi oli väliaikaisesti suljettu, sillä ilmeisesti edellisessä kirjoituksessa oli joku sana tai jotkut sanat minkä takia blogger tarttui kirjoituksiin ja päätti sitten pistää blogin hyllylle. Edelleen on auki mikä se oli, mutta pääasia että täällä ollaan taas. Pienoisen paniikinhan tuo tilanne mulle aiheutti ja hätäisen mielenlaadun ja suurtakin suuremman mielikuvituksen takia olin jo omassa päässäni oikeuden edessä todistelemassa viattomuuttani. Nyt kyllä naurattaa. Anyway täällä ollaan ja toivottavasti pysytään.

Viikko - Done.

Ajattelin ensin, että kirjoitan päivä päivältä vieroittautumiseni tylsyys hetket. Kuinka makaan lattialla ja envaankeksitekemistä! Sitten loppuviikosta alan nousta koomasta elämään ja tajuan että enää pari päivää ilman arkea täyttävää ohjelmia.

Mutta kävikin niin erilailla, että voin kertoa ihan yleisesti fiiliksistä.
Jo ensimmäisenä päivänä tunsin helpotuksen sekaista outouden tunnetta, kun ei TARVINNUT avata puhelimesta muuta kuin radio. Sen lisäksi aamujen tuntimäärä pieneni ja kun normaalisti olen herännyt viiden ja puoli 6 aikaan, niin nyt heräsin poikien kanssa kuudelta ja kerettiin ihan hyvin tehdä kaikki aamujutut. En voi käsittää että olen tunnin hitaampi aamulla jos näprään puhelinta aamutoimien lomassa.

Aamupäivällä sen sijaan oli vähän probleemaa siinä vaiheessa kun Emil nukahti, mutta jotenkin senkin ajan sai siivotessa kulumaan ja kuten aamulla, elämä oli kovin kiireetöntä. Ne 3 tuntia mitä me kotona kerettiin olemaan ennenkuin lähdettiin hakemaan Veeniä eskarista tuntuivat paljon pidemmiltä, tai sitten ne ovat tuntuneet aiemmin lyhyemmiltä, joista voin syyttää vain ja ainoastaan ohjelmia ja sovelluksia.

Veenin kotiin tullessa se hauskuus alkoi. Me tyhjennettiin vaatehuone ja se oli kivaa! Se ei ollut pakottava tehtävä minkä haluaa nopeasti alta pois, vaan se oli yhteistä tekemistä ilman häiriötekijöitä ja ilman kiirettä. Järjestettiin myös Veenin lelulaatikot ja tehtiin sille maja. Vaihdettiin Emilin huoneen järjestystä ja ajeltiin leluautolla Emil kyydissä taloa ympäri. Pelattiin monopolia, mentiin Kissan kanssa ulos ja tehtiin ite mysliä.

Iltaisin menin sänkyyn samaan aikaan poikien kanssa ja kirjaa lukien nukahdin jo kahdeksan jälkeen. Normaalisti olisin ottanut "oman aikani" katsoen ohjelmia, jolloin nukkumaan meno myöhästyi tunnilla tai kahdella tähän viikkoon nähden.

Tein myös aika yllättävän huomion: Kun jossain vaiheessa päivää tulee vetämätön olo ja kellahtaa sohvalle, sekä mahdollisesti laittaisi sarjan tai elokuvan pyörimään ja lepuuttaisi itseään sen puoli tuntia tai jopa kaksikin, niin sen jälkeen on ihan yhtä väsynyt, ellei jopa väsyneempi. Tällä viikolla kellahdin, makasin mitään tekemättä 5-15 minuttia, jonka jälkeen totesin olevani valmis taas uusiin haasteisiin. Mikään ruutu ei väsyttänyt silmiäni ja se lepohetki oli oikeasti lepohetki. Myös lapset saivat jakamattoman huomion ja kaikilla oli viikko mikä tuntui melkeinpä lomalta.

Perjantaina oli herkkupäivä, jolloin lipsuimme illalla katsomaan ohjelmaa. Huomasin sen vaikutukset heti! Nukkumaanmeno viivästyi, Veeni oli seuraavana päivänä kiukkuinen. Lauantaina oli taas helpompi pistää jotain taustalle pyörimään, etenkin illalla, kun Veeni oli lähtenyt isälleen ja Emil mennyt nukkumaan. Kierre oli taas valmis.

Kaikenkaikkiaan aloin miettimään, että miten olin edes ehtinyt katsoa aiemmin ohjelmia, saati näprätä puhelinta. Nyt kun mietin, missä menee kultainen keskitie ohjelmissa ja puhelimen käytössä, niin sen hahmottaminen on äärimmäisen vaikeaa. Tuntuu että jokainen hetki on pois kototöistä tai lapsilta.

Suosittelen kaikille nyt vielä enemmän viikkoa ilman ruutua. Ei väsytä, ei stressaa. On vain elämä.

Ps. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS VEENI! Joka täyttää tänään 6-vuotta ja vetelee aamupalaansa sängyssä.

Testissä ruuduton viikko

Havahduin huomaamaan, että elämää häiritsemässä on netflixin tv-sarjat, puhelin, sovellukset, tietokone yms. Vaikka en facebookissa enää olekaan, puhelimen pyramid solitaire saga on korvannut sen erittäin huomaamattomasti.
Epäilen, että ruuduton viikko vaikuttaa aika vahvasti siivoamiseen ja ulkoiluun, sillä rehellisesti sanoen tekemisen "puutteesta" seuraa turhautuminen. Ruudut on osana elämää aamupalalla, kun tsekataan netistä uutiset, pelataan ehkä vähän pyramid solitairea, bussia odotellessa, siivotessa pyörii taustalla sarjat sekä illalla taas sarjat. Haluan viettää enemmän aikaa lasten kanssa ja olla siinä touhussa 100% läsnä, siksi hautaamme viikoksi koko poppoon voimin tietokoneen, television, sekä puhelimen nettiselaimen, sarjat ja pelit. Puheluihin ja tekstareihin saa vastata ja radio saa olla päällä. The old good times here I come.
Koska kone ei saa aueta, kirjoitan johonkin muistiin mitä kaikkea sitä saikaan aikaan ja miten paljon se loppujen lopuksi kaikkeen vaikuttaa. En ole avannut esimerkiksi kirjoja moneen kuukauteen, joten saattaa olla että vanha kunnon kirjojen luku palaa taas mukaan elämään. Vähän jännittää ja jos joku haluaa tehdä saman henkisenä tukena, niin kädet ylös tänään, kun siitä olisin vielä tietoinen.

Nähdään viikon päästä, pus!