Kaikki cool.

Nyt on taas vähän jääny, joten tehdään pieni lähi-historia kertaus.

Veenivee aloitti koulun - jonka seurauksena se on ruvennut käyttämään sanoja "himas" ja "mulkku"(?) myöskin sen suureen viisauteen sisältyvä näsä on saanut ihan uudet mittasuhteet. Sil menee ihan ok, vaik läksyt se tekeeki mukamas heti koulun jälkeen koulun portailla. En pure enkä varsinkaan niele.

Emilillä sen sijaan on sen verran vauhti päällä, ettei sen jalat pysy menossa ollenkaan mukana. Sellanen lievä etukeno on tuttu asento, kun sillä on kikatukseltaan kiire paikasta toiseen. Sen lisäks se on keksiny, että äiti on kiva herättää aamulla heittämällä tavaroita otsaan (tästä taidosta ois ehkä hyötyä jossain pallopelissä). Tuota mainittua heittotaitoa se käyttää myös veljensä Veeniveen ärsyttämiseen. Sit se on kans tosi haka ihan vaan siinä, että kun se haluu jotain niin se itkasee pari kertaa kunnes saa sen. Äitiinsä tullu - mun rakas. Pus!

Sit mulla on pyöriny tääl nurkissa semmonen ukko, kuka on tällä hetkellä hakemassa jäätelöä(Ben&Jerry!!!!<3), joten mä päätin pitkästä aikaa avata tän blogitouhun.
Se on välillä vähän semmonen samanlainen kun mä(paitsi mä en oo enää sellanen, mul ei riitä aika siihen, tai sit se johtuu siitä et tajusin et kuvittelen kaiken ite vaan), että se kuvittelee että sillä on ties mitä tauteja. Viimeks sillä oli munasarjasyöpä, mikä on kyllä miehellä sitten tosi vakava sairaus. Sille jutulle mä kyllä vähän nauroin, vaikka välillä tekis mieli tunkea omat korvat täyteen popcornia. Mut en mä kuitenkaan tunge, ku mun tehtävä on googlata sille kaikki taudit mitä sil EI oo. Se sentään hakee mulle suklaata ja jätskii jos haluun.

Me lopetettiin sen kanssa yhdessä tupakointi - ja se on joutunu kuuntelee kolme päivää mun kiukuttelua. Sen mä vaan sanon, että siinä on maailman kärsivällisin miesihminen, vähänku räyhäis kasalle kiviä, mutta ne ei sentään sano sen jälkeen kun oon kiukutellu ja vittuillu niille niin pitkään että tulee itsellekkin itku - että mä oon ihana ja että ne rakastaa mua. Toi sanoo.
Se rakastaa mua ja hakee mulle jätskiä.

Kaikki on tosi jee.

Ps, meijän Kissa on instassa nimellä Blacat11, et sen 

toilailui voi kans joku käyä seuraa. 

On siel käärmeitäki.

story about narcissism 3 - kaverin silmistä

Tämä tarina kertoo siitä, miten narsismi vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Olen googlannut ja löydän narsisteja ystävistä, sukulaisista, työkavereista, mutta siitä miten narsistinen aviomies vaikuttaa vaimon ystävyyssuhteisiin, ei löydy mistään. Ja se aihe on kaikista lähimpänä sydäntäni, sillä ystävä jonka kanssa olen kokenut kaikista eniten on vasta nyt pääsemässä eroon (tärkeä sana:) henkisesti omasta hullusta rakkaudestaan. Siitä rakkaudesta, jota hän koki miestään kohtaan, sekä siitä rakkaudesta, jota miehensä koki hänen kauttaan itseään kohtaan.

Miia oli ammattikoulussa iloinen, päättäväinen, omaehtoinen ja välittävä. Häntä ei muiden puheet kiinnostaneet ja oli kavereiden ärsytykseksi välillä liiankin sosiaalinen. Jos ovi ei ollut auki Miia meni ikkunasta - ja jos isä sulki ikkunan meni Miia taas ovesta. Perhe oli Miialle kaikki kaikessa, myös se minkä hän oli kerännyt ympärilleen myöhemmin. Ystävistään, luokkakavereistaan.

Miialla oli paljon ystäviä, myös paljon miespuolisia kavereita. Miia oli niin välitön, että miehet tulivat hänen kanssaan erittäin hyvin toimeen, kuten myös toisinpäin. Miian kanssa oli helppo olla.

Miian isä kuoli 2010 helmikuussa, joka oli Miialle iso juttu. Myös siksi, että Miia näki miten äiti ja sisko isän kuolemasta kärsivät. Miia alkoi juoda ja pian mukaan tulivat huumeet.
Miia tapasi Aaron pian tämän jälkeen, jonka kanssa viihtyi. Aaro oli itsevarma ja hauska - ja lopullisesti Miian sydämen vei Aaron taito puhua kaikesta, kenen kanssa vain.

Miia ja Aaro viettivät railakkaan ensimmäisen vuoden, kunnes Aaro säikäytti Miian kunnolla. Miia juoksi Aaroa karkuun kotiin eikä päästänyt mustasukkaisuuskohtauksen saanutta miesystäväänsä sisälle. Aaro kuitenkin jyskytti ja mekasti niin kovaa, että Miia pelkäsi naapureiden soittavan poliisit. Aaron päästäminen sisään oli virhe, sillä se oli Miian ensimmäinen kosketus tulevan miehensä väkivaltaan. Aaro kuristi Miiaa ja heitteli tätä pitkin seiniä. Seuraavana päivänä hyvitteli, selitteli. Miia antoi anteeksi.

Aarolla oli tapana hankkiutua vaikeuksiin, mutta Miia rauhallisuudellaan ja fiksuudellaan pelasti Aaron tilanteesta kuin tilanteesta.

Miia lopetti kaman käytön ja tulikin sen jälkeen raskaaksi. Aaro ilahtui lapsesta, mutta ei lopettanut käyttöä. Aaro oli menoissaan ja Miia yksin. "Kyllä se sitten rauhottuu, kun Ville syntyy" se vakuutteli itselleen.

Miia sai Aaron kiinni pettämisestä, mutta ei vedenpitävillä todisteilla, joten uskoi Aaron vakuuttelut. Aaro oli velkaa ja jätti Miian kotiin hätistelemään velan perijöitä. Miian äiti maksoi Aaron velat. Aaro pelastui.

Ville syntyi, Aarolle tuli lisää velkaa. Aaron vanhemmat maksoivat velat. Aaro pelastui. Aaro joutui vankilaan. Ville oli 1-vuotias. Miia ei saanut lähteä ulos, kun Aaro oli vankilassa. Aaro ei pitänyt siitä ajatuksesta. Aaro tuli vankilasta, Miia ei saanut lähteä ulos. Aaro heitteli Miiaa välillä edelleen. Miia luki Aaron viestejä, joista löytyi petoksia - edelleen. Aaro sanoi että rakastaa Miiaa, eikä oo tehnyt mitään. Miia uskoi Aaroa.

Aaro osasi puhua. Se puhui mustan valkoiseksi - ja valkoisen mustaksi, jos kyse oli jostain toisesta. Aaro syytti Miiaa pettämisestä, varas ei luota muihin. Aaro ei pitänyt siitä, että Miia näki ystäviään. Miespuoliset ystävät jäivät jo suhteen alussa, mutta Miia piti Aaron puolia, koska ajatteli tuntevansa Aaron. Uskoi mitä se sanoi. Muut valehtelivat. Jos Aarolla oli velkaa, se oli muiden syytä. Jos Aarosta valehdeltiin, niin sille oltiin kateellisia. Miialle perhe oli tärkein. Ja niin se oli edelleen. Aaro oli Miian perhettä.

Myös mä uskoin suurimmaksi osaksi Aaroa, koska Miia uskoi. Otin Aaron jopa meille asumaan, kun se pääsi toisen kerran vankilasta. Koska nyt Aaro oli tajunnut. Nyt se sai uuden alun perheensä kanssa. Ei mennyt kauaa kun Aaro alkoi epäillä taas Miiaa ja sortui sitten taas päihteisiin. En ottanut sitä meille enää takaisin. Otin Aarolle vipin, koska Miia lupasi taata sen, jos Aaro ei saakkaan rahoja. Oli pakko, Aaro ois muuten tapettu. Jälkeenpäin ajateltuna uskon, että Aarolta oli vain rahat loppu.

Miia sai taas kiinni Aaron pettämisestä. Muiden kautta. Aaro kielsi kaiken. Se esitteli Miian lapsuudenkaveria tyttöystävänään kaduilla, kun Miia oli lapsen kanssa kotona. Miia oli jo muuttanut äidilleen, koska rahat ei riittäneet Aaron sähläyksien takia.

Miia uhkasi jättää Aaron. Aaro tajusi taas. Se tajusi kuinka Miia on sille sen elämä ja ilman sitä se tappaa itsensä. Se aiheutti harmia sen perheelle, Miian perheelle, Miialle ja Villelle.

Miia oli kerran pettänyt Aaroa, kun niillä meni huonosti ja siihen Aaro nojasi kaikki vaatimuksensa Miian ulos menemisistä. Ei saa mennä. Ei saanut mennä ennenkään, mutta nyt oli oikea syy. Eikä Aaro tietenkään ollut pettänyt Miiaa. Niin se aina sanoi.
Aaro oli saanut Miian elämästä jo pois melkein kaikki Miian kaverit. Vain mä olin jäljellä. Kun mäkin käänsin selkäni Aarolle ja puhuin ja puhuin, valkoista takaisin mustaksi, tuin ja hermostuin, en jaksanut ja taas jaksoin, kunnes en jaksanut - Miia viimein tajusi. Se tajusi mikä Aaro on. Se on narsisti.

Silloin se tapahtui. Aaro esitti yrittävänsä itsemurhaa. Se sulki puhelimen, kaikki säikähti. Se ootti että Miia ajoi pihaan ja sitten se otti pillerit. Ehkä otti. Aaron tarinoilla on aina 5 puolta ja todennäköisesti totuus on se kuudes. Se seisoi siellä keittiössä ja laittoin sen paketin taskuun niin että Miia näki. Ville näki. Sitten se meni oksentamaan. Pyyteli taas anteeksi - ja sanoi kuinka ei voi elää ilman Miiaa. Miia antoi sille mahdollisuuden.

Se käänsi Miiaa mua vastaan. Mä olen kuulemma aina vihannut sitä. Oon katkera omista suhteistani. Siksi mä vihaan sitä, enkä haluu et ne on yhdessä. Niin se sanoi. Se oli Aaron totuus.
Mä näin miten Miia muuttu. Siitä tuli varovainen, hiljanen. Aaro hallitsi sen elämää ja jos Aaro käski Miia meni. Ei se voinut muuta. Miia oli kuin narkomaani, henkisessä koukussa Aaroon. Miia laihtui ja mua alkoi pelottamaan. Pelkäsin, että se väsyy liikaa. Sen piti pitää huolta Villestäkin. Aaro alkoi puhumaan siskoilleen Miian ja mun sairaasta ystävyyssuhteesta, kuinka paljon paskaa mä oon Miialle kuulemma tehnyt ja kaiken se on antanut anteeksi. Kuinka hyvä ihminen Miia on, mutta kuitenkin paska sille. Kuinka hyvä ihminen se itse on, tajunnut kaiken - ja kukaan ei ymmärrä. Aaro pisti äitinsä soittamaan Miialle. Aaron siskot soitteli Miialle. Miia aikoo kuulemma viedä Aarolta kaiken. Jos Miia hakee yksinhuoltajuutta Aaro ei voi olla Villelle isä. Niin se sano.

Se sanoo, tekee ja kieltää. Todisteiden ollessa pöydälläkin se kieltää. Sitten se syyttää ja vähän kiristää, uhkailee ja alkaa kehumaan. Rakastaa kuulemma niin paljon. Vähän itkasee. Puhuu taas mustan valkoiseksi.

Välillä mä mietin, että mitä jos en ois jaksanut. Mitä jos oisin luovuttanut. Mitä jos Miia ois luovuttanut. Mitä jos meidän välit ois katkenneet sen takia, että Aaron ote on niin luja. Nykyään me välillä vähän nauretaan, kuinka hullu se on. Kunnes me taas vakavoidutaan ja pudistellaan päätä. Elämä ei aina oo helppoa, mutta jos sä näät siellä tunnelin päässä sun ystävän käden. Niin sä jaksat. Niin kauan sä jaksat.

Sen jälkeen kun Miia tajus, se on pikkuhiljaa päässyt enemmän irti Aarosta. Avioero tulee voimaan toukokuussa, mutta edelleen Aaro on vahvoilla. Henkisesti. Pikkuhiljaa Miia on kuitenkin pääsemässä siitä irti ja mä näen - kuinka se sama vanha ihminen välillä pilkistää sieltä kaiken paskan keskeltä. Se on ruvennut tekemään omia juttujaan, näkemään ketä haluaa. Siit on tullut taas vahva. Se aikoo voittaa Aaron - ja se riittää.

Mun Miia on tullut takasin.