Loppujen lopuksi tarjoilut olivat onnistuneet, vaikka aloitin hikistressaamisen jo puoli kymmeneltä, kun synttärit alkoivat vasta kahdelta. Tosin, en tehnyt juurikaan itse muuta kuin pitsan. Lähinnä sekoitin dippejä ja pilkoin - suurin kiitos tarjoiluista kuuluu tehomamma Jonde Veelle, joka väsäsi aivan upean näköisen ja makuisen aarrearkkukakun ja kesti vielä mun ja Emilin seurana täällä viimeisen vieraan lähtöön asti. Kiitos siitä, olisin muuten saattanut vain piiloutua sohvan alle ja viettää siellä koko loppupäivän. Lasten valtaama kaappi oli kuitenkin varattu.
Vähän harmittaa etten tajunnut ottaa kuvaa dipistä jossa sukelteli paprika mustekala, enkä lankusta joka väsättiin ovelle, jota pitkin lapset kävelivät meidän merirosvolaivaamme. Sen lisäksi meillä oli suuren suuri merirosvolippu, joka selittämättömästä syystä tipahti heti alkuunsa. Lapsillakin oli hienot asut ja itsekin vedin silmälappu otsalla lähes koko juhlien ajan.
Muuten ruokapöydästä on kuvat ja kakkuohjettakin varmasti saa kun pyytää - jos joku innostuu samanlaisesta. Kakkuhan oli siis valkosuklaa-lime.
Kaikki sotkut jätän huomiselle ja sen jälkeen aloitan niin rentouttavan talviloman kun jouluaattoa edeltävässä tiimellyksessä vaan voi.
Hyvää yötä.
