keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Take it all! ..No wait, i may need this.

Emil on oppinut sanomaan "joo" ja vastaakin niin lähes joka asiaan, mistä en toki valita. Se on myös oppinut, että on hauskaa juosta karkuun, kun pitäisi pukea päälle. Siitäkään en vielä valita, kun se ilo mikä on sen silmissä, kun se kipittää mua karkuun naurattaa muakin.

Veenistä sen sijaan on kuoriutumassa oikea miesten mies aka sovinisti. En tiedä mikä aivohäiriö miehillä on vaatteita riisuessa, kun ne ei mene pyykkikoriin joka on 30 cm päässä, vaan ne jää siihen pyykkikorin viereen lattialle. Kerran erehdyin tästä mainitsemaan tuolta vaatehuoneen kaukaisuuksista, niin Veenin lause 'miehet yrittää täs tehä tärkeitä hommia (krhm pelata), ni muija vaa nalkuttaa' sai mut harkitsemaan siivousvuorojen tekemistä. Saisivatpa nuokin kaksi karskia äijä-äijää kokea syyn mun nalkuttamiseen. Kaikella rakkaudella.

Mua itseäni taas odottaa muutto-myynti-järjestä-siivoo-urakka tuolla Veenin huoneen kehityskelpoisessa kaaoksessa. Tätä tavara määrää katsoessa tekisi mieli laittaa myynti-inffo facebookkiin; 'hakekaa kaikki heti pois'. Päätin kuitenkin valita kultaisen keskitien - ja poistaa päästäni lapsuudesta opitun 'hamstaa, saatat tarvita'- ajatustavan lukemalla 'KonMari - Siivouksen elämän mullistava taika'.  Kirjan ideana on hankkiutua eroon kaikesta turhasta.

Mua pelottaa, odotuttaa, hirvittää, jännittää, innostuttaa ja taas vähän pelottaa. Oon stressisiivooja ja ahdistukseen järjestän, joten tää kirja on kuin mulle kirjoitettu. Oon luvussa 2 ja vähän koukussa, palaan tähän kun oon lukenut kokonaan, jottei tarvi sitten vetää sanojaan takaisin.

torstai 13. lokakuuta 2016

Syyslannistus

Nyt kun aurinko laskee jo kuudelta illalla ja aamuisinkin on esikoisen kasin aamuina edelleen pimeetä niin vanha tuttu syysmasennus kolkuttelee jo ovella. Ensin ajattelin, ettei mua kiinnosta tehdä yhtään mitään, koska täältä ollaan muuttamassa joten ei mitään järkeä. Normaalisti mua häiritsis täys pyykkikori, puuronjämät pöydässä, lattialla ja tasoilla, eteisen hiekanjyvät, myllätty sohva tai esimerkiks se, ettei aamupala oo tarpeeksi monipuolinen. Nyt pesen väkisin koneellisen pyykkiä päivässä ja tyydyn tekemään puuroa lapsille, koska ei vaan jaksa napata. Ei, vaikka nukkuisi täydet yöunet. Silti väsyttää aamulla, päivällä ja taas illalla. Pahemman syöksyn syyysmasennukseen on varmaan vielä aiheuttanut se, että pienempi Turunen on ollut kipeenä jo toista kertaa putkeen, joten ulos meneminen on vaihtunut vahvasti sitätouhuihin (lue: siivoomiseen hammasta purren) ja sohvalla makaamiseen.
Päätös on tehty joten ulina ei auta, ulos on mentävä vaikka ei kiinnostaisi. Täytyy ottaa syksystä väkisin irti se pieni ilo, mitä siinä on. Värikkäät lehdet ja niiden luvallinen heittely ilmaan. Saattaa tulla myös tarpeeseen jättää kauppalistasta jotain pientä tärkeetä ostamatta, että voi sitten vaikka raahautua lähimpään Saleen illan pimeinä tunteina, jos muuten sohvatyynyt on voittaneet sen erän.

Autumn, you bitch.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Non sleeping beauty

Yritän yleensä välttää valittamista viimeseen asti, mutta nyt on pakko, että voi tän viikon ees yrittää ottaa huumorilla.

Emil on JOKA IKINEN YÖ tällä viikolla hiippaillut kaikessa hiljaisuudessa mun kahden hengen sänkyyn. Ensimmäisenä keinona yritän tuuppia Totoa patterin ja mun selkäni väliin kyljelleen, että mahdun edes jotenkin Emilin nukkumistyylin alle. Eihän Emil tietenkään nukahda sinne, enkä mäkään, sillä en oo tottunut nukkumaan vaippa naaman edessä. Ja vaikka kuinka yritän soluttautua sänkyyn niin, ettei Emilin takalisto sojottaisi kuin ohjus mun lärviäni kohti, niin se silti seuraa kuin magneetti, kunnes luovutan ja aloitan toisena ja viimeisenä keinona tunnin nukuttamisoperaation pikku E:n omassa huoneessa.

Viimeyö oli silti todellinen pohjanoteeraus - sillä sen lisäksi että Emil tapoihinsa ottaneena hamuilee itsensä kolmanneksi osapuoleksi mun 120 cm sänkyyn - niin se tekee sen vaivaiset 4 kertaa. Kolmannen kerran jälkeen huomasin sänkyyn tulleen lisätilaa, sillä jopa Toto oli täysin uneton ja päätynyt sohvalle katsomaan leffoja. Ohjasin niskajumiutumisen pelossa suuremman uniongelmaisen sänkyyn ja ennen kuin ehdin edes ovea sulkea, kuuluu jo ennakoiva inahdus Emilin huoneesta jonka jälkeen pienten taas erittäin heränneiden jalkojen töps töps töps oven takaa. Se nukutuskerta oli totaalisen toivoton ja itkua vastaan taistellen - kello 4 - annoin Emilille luovutusvoiton ja painelin tyhjentämään meidän upouutta moccamasteria pienen piristymisen toivossa. Kolmen kahvikupillisen jälkeen ei tehoa. Ei mitään tehoa.

Kello 6 alkaa Emil hieromaan silmiään johon oli siinä väsymyksessä aivan mahdoton olla kommentoimatta sarkastisen myötätuntoisella sävyllä jo odotetusta väsymyksestä. Puurot tulille ja Veeni hereille. Kilpavalitusta Toton kanssa, joka myös heräsi ihan luvattoman aikaisin ja Veenin vienti aamupala sähläyksen jälkeen kouluun.

Ja Emil nukahti autoon. Vittu autoon. Olihan tää nyt vähän odotettavissa, mutta siinä vaiheessa ei auttanut oman mielenterveyden vuoksi muutakuin päästää pieni naurua muistuttava hörähdys ja kantaa tuo jostainkummansyystä väsynyt lapsi sisälle ja herätellä vielä toivoa päikkäreistä.

Mutta ei. Se jatkoi uniaan lattialla. LATTIALLA. Puppa tyynynä pään alla erittäin tyytyväisenä. Taas unisena autoon ja Toto töihin. Nyt uudet kolme kuppia kahvia ja pienet muodolliset hautajaiset menetetyille päikkäreille.



Ja nyt Emil on erittäin hereillä. Erittäin. Tänään en siivoo, mut tänään meen kattoo asuntoa. Mä ja mun 4 silmäpussia.