Emil on JOKA IKINEN YÖ tällä viikolla hiippaillut kaikessa hiljaisuudessa mun kahden hengen sänkyyn. Ensimmäisenä keinona yritän tuuppia Totoa patterin ja mun selkäni väliin kyljelleen, että mahdun edes jotenkin Emilin nukkumistyylin alle. Eihän Emil tietenkään nukahda sinne, enkä mäkään, sillä en oo tottunut nukkumaan vaippa naaman edessä. Ja vaikka kuinka yritän soluttautua sänkyyn niin, ettei Emilin takalisto sojottaisi kuin ohjus mun lärviäni kohti, niin se silti seuraa kuin magneetti, kunnes luovutan ja aloitan toisena ja viimeisenä keinona tunnin nukuttamisoperaation pikku E:n omassa huoneessa.
Viimeyö oli silti todellinen pohjanoteeraus - sillä sen lisäksi että Emil tapoihinsa ottaneena hamuilee itsensä kolmanneksi osapuoleksi mun 120 cm sänkyyn - niin se tekee sen vaivaiset 4 kertaa. Kolmannen kerran jälkeen huomasin sänkyyn tulleen lisätilaa, sillä jopa Toto oli täysin uneton ja päätynyt sohvalle katsomaan leffoja. Ohjasin niskajumiutumisen pelossa suuremman uniongelmaisen sänkyyn ja ennen kuin ehdin edes ovea sulkea, kuuluu jo ennakoiva inahdus Emilin huoneesta jonka jälkeen pienten taas erittäin heränneiden jalkojen töps töps töps oven takaa. Se nukutuskerta oli totaalisen toivoton ja itkua vastaan taistellen - kello 4 - annoin Emilille luovutusvoiton ja painelin tyhjentämään meidän upouutta moccamasteria pienen piristymisen toivossa. Kolmen kahvikupillisen jälkeen ei tehoa. Ei mitään tehoa.
Kello 6 alkaa Emil hieromaan silmiään johon oli siinä väsymyksessä aivan mahdoton olla kommentoimatta sarkastisen myötätuntoisella sävyllä jo odotetusta väsymyksestä. Puurot tulille ja Veeni hereille. Kilpavalitusta Toton kanssa, joka myös heräsi ihan luvattoman aikaisin ja Veenin vienti aamupala sähläyksen jälkeen kouluun.
Ja Emil nukahti autoon. Vittu autoon. Olihan tää nyt vähän odotettavissa, mutta siinä vaiheessa ei auttanut oman mielenterveyden vuoksi muutakuin päästää pieni naurua muistuttava hörähdys ja kantaa tuo jostainkummansyystä väsynyt lapsi sisälle ja herätellä vielä toivoa päikkäreistä.
Mutta ei. Se jatkoi uniaan lattialla. LATTIALLA. Puppa tyynynä pään alla erittäin tyytyväisenä. Taas unisena autoon ja Toto töihin. Nyt uudet kolme kuppia kahvia ja pienet muodolliset hautajaiset menetetyille päikkäreille.
Ja nyt Emil on erittäin hereillä. Erittäin. Tänään en siivoo, mut tänään meen kattoo asuntoa. Mä ja mun 4 silmäpussia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti