Lepää rauhassa mummi

Mun mummini Inkeri, oli sellainen mummi, joka ei puuttunut muiden riitoihin, vaan hymähtämällä ilmaisi mielipahansa. Sellainen mummi, joka ei halunnut mitään, mutta antoi silti kaikille siitä vähästä mitä sillä oli. Sellainen, joka teki pihatöitä 90-vuotiaana ja joka oli leski kokonaiset 23-vuotta. 

Mummille piti vilkuttaa joka kerta ikkunasta siihen asti että meinasi kompastua omiin jalkoihin, kun peruutteli pihatieltä autotielle. Sellainen mummi järjesti joka joulu jouluruoan ja pakotti jonkun lukemaan evankeliumin. Mummi tiesi kaikesta kaiken, enkä edes kerennyt kysyä kaikkea mitä olisin halunnut tietää, sillä nyt se mummi on kuollut. Viimeiset viikot olivat sairaalassa, joten hengitysvaikeudet ovat nyt ohi, ja mummi pääsee miehensä ja ensimmäisen lapsen lapsensa luokse. Silti se luopuminen on vaikeaa. Luopuminen siitä vilkuttavasta mummista, siitä kuka aina komensi käymään useammin, siitä kenestä joka ikinen piti, eikä kukaan puhunut pahaa. Siitä joka piti koko komppanian kasassa, kun nyt veljesten vuosia kestänyt riitely saa päätöksen ja kaikki hajaantuvat eri teille. 

Mummi mulla on sua ikävä. Toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin. 

Et ole ikiunessa, et ole poissa,

olet tuhat tuulta puistikossa,

olet valon välke aallokossa,

olet timantti hankien loistossa.

Et jättänyt meitä, et ole vaiti,

olet lintujen laulu taivaalla,

olet kuiskaus viljapellolla,

olet henkäys rakkaasi poskella.

lasten suusta osa 2

Äitinä ei oo ehkä kaikista helpointa. Lapset on nokkelia ja lapset on itsepäisiä. Sitten kun joudut vielä yksin mussuttamaan kilpaa mukuloiden kanssa, niin keskusteluista on pakko irrottaa huumoria.

Veenin aresti loppui ja jo heti ensimmäisenä päivänä soitoista huolimatta ei tule kotiin. Suurimman osan neuvotteluista keskustelu meni kutakuinkin näin:

"Mä tulin ku sä soitit ni heti kotiin"
"Et tullut. Sä tulit vasta, kun soitin viimeisen kerran"
"Et soittanut, jos mä en ois silloin vastannut ni sä oisit soittanut uudestaan, niin se olis ollu viimeinen kerta."


"Mä otan sulta tän puhelimen taas pois ja sä oot taas arestissa"
"Joo, mä tiedän. Mä piilotan  tän puhelimen äiti sulta, että sä et vois piilottaa sitä.

...mihin mä voisin piilottaa tän että sä et löytäis sitä?"



"Sulla on ohjelmakielto koska sä käyttäydyt nyt huonosti. "
"Hei? Mä oon käynyt hei kuitenkin päiväkodin, niin mä tiedän kyllä ettei ohjelmakieltoa ole olemassa"



"Ymmärrätkö sen että tuolla pihalla voi sattua vailla mitä ja äidin pitää tietää että sä oot kunnossa"
"Mut ei mulla oo hätää, ku mä osaan ninjaa!"

Loppujen lopuksi tuli vielä herran omasta suusta aika syyttävään sävyyn, että; "pitäiskö mun äiti sun mielestä mennä nyt huoneeseen miettimään MITÄ"

Eksä tiedä kuka mä oon?

Herra viisveen ystävänä on pihoilta herra kahdeksanvee. JA SEN HUOMAA. Mun pieni pellavapääni käyttäytyy kuin mikäkin teini-ikäinen. Toissapäivänä soitin kotiin, oli mennyt ilman lupaa kaverille sisälle. Tästä ollaan siis sovittu että aina pitää ilmoittaa ensin jos menee saman pihan kavereille. Hän päätti, että ei aio tulla vielä, joten veti tylysti luurit korvaan, eikä vastannut seuraavaan 8:aan puheluun. Järkytyksestä toivuttuani, meikämamman ei auttanut kuin hoputtaa Emilstöötä syömään, jotta saisi haettua kapinallisen takaisin pesäkoloon.

Siinä vaiheessa kun olin lähdössä ja päätin kurkata ikkunasta, tuo apinan poika kipittää pihojen suuntaan, eli ei todellakaan ollut kotiin päin edes tulossa.
Ikkunasta karjaistuani sain vastaukseksi vain väittelevän miksi-kysymyksen, sekä liudan erittäin uhmakkaita vaatimuksia. Hermothan siinä meni ja kun sen enempiä päätöksiä tekemättä uhkasin soittaa poliisille, niin johan suunta vaihtui ja sieltä tuli kyynerpäät edellä niin hurjistunut lapsi, että ensimmäistä kertaa eläessäni odotin kauhulla tulevia kasvatusvuosia.

Mother's got to do what mother's got to do. Niin epäreilulta ja ikävältä kuin se tuntuukin, jouduin tehottoman arestin ja pelikiellon lisäksi asettamaan vaatimuksen:
Jos homma ei toimi, ei tuon 8-vuotiaan kanssa oleminen ole ok, sekä pihalla ollaan vaan niin ihanan äiti-ihmisen kanssa, joka ei lenkkikentän laidalta lähde kipittelemään sotaleikkeihin talojen taakse. Meilläpäin tuntuu nimittäin mun ohitseni kasvattavan vapalla kädellä tuo kouluikäinen. Hän tietää miten lippistä pidetään, hän tietää että hemmetti ei ole kirosana, hän tietää että aikuisia ei tarvitse totella, ja hän tietää että lapset saa tehdä mitä haluaa. Ja mähän en tiedä mitään.

Täältä pesee, se on äiti vs lapset. Tilanne 1-0.

Facebook holiday

Facebookki on tehnyt itsensä erittäin tarpeelliseksi. Siellä on vauvaryhmät ja siellä on somedraamat ja sen kautta voi helposti rekisteröityä joka paikkaan. Se on myös kännykässä ollessaan jatkuvan selauksen kohteena. Akkuni lisäksi huomasin säästeleväni myös elämääni kun poistin fb-sovelluksen. Oli kummasti kevyempi olo. Käynnit koneella harvenivat, kun huomasin etten ole ollenkaan kärryillä facebook kuplassa ja loppujen lopuksi siellä käyminen alkoi suorastaan ahdistaa. Jäihän sinne toki ryhmiä ja muutama keskeneräinen hoitamaton asia (en kyllä antanut sen estää, otin vanhan kunnon puhelinnumeroiden vaihdoksen käyttöön, sekä delegoin osan asioista muualle).

Facebook jäi siis nyt kesälomalle. Syksyllä voi sitten harkita uudelleen.

Emil vs Kissa

Emil on oppinut kääntymään mahalleen asti, jossa se nyt ilmeisesti onnistumisen ilon voimalla on jopa alkanut viihtymään. Emil on myös oppinut ryömimään hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Sen sai eilen Kissa tuntea takajaloissaan, kun hän kauhulla katseli Emilin ähisemistä suoraan kohti, Välillä uskalsi jopa nuuhkaista, mutta pelko voitti, kun tuo valtava Kallo Keilapallo kolahti etutassuihin ja Kissa joutui tekemään paniikkiperuutuksen, jolloin ne pahamaineiset takakynnet jäivät sohvaan kiinni ja siirtyminen vauvan tieltä muuttui pahemmaksi painajaiseksi, kun hän ensialkuun oli uskaltanut edes kuvitella.

Emilin yöheräämisiin ei ole tullut muutosta, mutta satunnaisina öinä herääminen tapahtuu vain kerran, jolloin toivo hyvin nukutuista öistä ennen toista ikävuotta röyhistelee taas kauluksiaan. Tosin en odota sitä kuin kuuta nousevaa, sillä tarpeeksi stressaavaa on ollut tämä liikkeelle lähteminen, joka muuttaa mun pientä pullerojalkaa pikkuhiljaa taaperoksi.  Nyh!

Palautettuani puhelimen tehdasasetukset, en ladannut juurikaan mitään ylimääräistä, kuten facebookkia tai niitä kuuttakymmentä muka tärkeää sovellusta. Huomasin, että mun valitukseni akun kestosta alkaa olla aiheetonta. Se samperin facebookin pirulainen kulutti mun kaiken akkuni, ja samsung parka sai siitä syyt niskoilleen.

Sen sijaan latasin kyllä aliexpressin, sillä Rouva Hakkarainen selaili hyviä tilattavia (johon mun itsekurini reagoi vähän negatiivisesti) ja heti ensimmäisenä lähti 50 m raapimisköyttä kissalle. Se oli kyllä järkevä ostos - aivan varmasti oli - sillä kissamme Kissa on tuhonnut jo silityslaudan, pienen tuolin, legoalustan, sekä varmasti monta muuta mitä ei vain ole tullut vielä eteeni. Sitä en vielä tiedä mihin alan sitä pyörittämään. Mulla on mahdollisuudet tehdä vaikka kokonainen raapimispuuviidakko, sen enempää en ole suunnitellut.

Hyvää loppujuhannusta! Tässä tulee tippi:

Älkää istuko nuotion päälle - kuten vanhan mökkimme mökkituttu - vaikkei hän sitä itse ensin huomannutkaan.

Oon 5-vuotias, oppimaan innokas, sain äidin hermoraunioksi.

Meillä oli tänään Veenin jalkapalloharjoitusten päätösturnausten ensimmäinen päivä. Osa näistä 5-vuotiaista oli HUIPPUHYVIÄ! Siis meinaan aivan mielettömiä! Sitten oli meidän Veeni sekä hänen ystävänsä, jotka juoksivat pallon sijaan toistensa perässä ja koko turnauksen suurin matsi oli siitä, kumpi saa tönästyä toista kovempaa, tai roikuttua maaliverkossa kauiten, tai käytyä useammin juomatauolla. Huomasi hyvin, että näiden herrojen rakkaus jalkapalloon näkyi lähinnä hyödyntäessä kentän suurta kokoa.

Mukana Veenin menoa kauhistelemassa oli veljeni TapsaTee ja isäni ukkimies, jotka tulleet katsomaan Veenin suurta ottelua. No, pysyipähän ainakin kentällä - suurimman osan ajasta.

Aiemmin tänään herra IsoVee sai itselleen playstation kiellon, mikä sisältää myös leffojen katselun - meillä kun ei ole dvd-soitinta. Nykyajan mukavuudet pah! Playstation 2 käy mulle oikein hyvin (vaikka Veenivee onkin tästä vähän eri mieltä) niin kauan, kun se hajoaa. Eli ei ikinä.

Mä en tiedä mikä vaivaa viiden vuoden uhmaa, ja miksi se näyttäytyy viikon ajan kuukauden-kahden välein. Ja miksi se sisältää kaupassa heittäytymisen ja väärinpäin kävelyn suoraan ihmisten päälle, sekä erittäin tutuksi tulleet lauseet; "sano vielä kerran mulle noin niin..", "mä meen varmana ulos! Sä et voi määrätä mua!", sekä erittäin ovelan "sä äiti loukkaat mun tunteita", kun rangaistukset alkavat näyttämään muotoaan.

Veeni sai mut tänään myös järkytetyksi pahemman kerran, kun hän kertoi pihan tyttöjen (tää että ne oli tyttöjä pahensi tilannetta) haukkuneen häntä homoksi.Veeni tiesi myös kertoa; "homo on sellainen poika joka tykkää toisista pojista". En mä tiennyt että mun isompi vauvani tietää tollaisia sanoja, tai että niitä opitaan pihan tytöiltä. Tää mamma kauhulla oottaa teini-ikää. Sanokaa mulle, etten oo ainut ja kertokaa samalla, että miten mä voin korrektisti kertoa että ketään ei haukuta homoksi samalla selittäen, että homous ei ole paha asia.

4kk

Tänään tuli kylään pohojosen maan Allu A Setämies äitinsä, eli Empun mummon kanssa. Emil 4kk päätti sitten varmistaa epäilykseni vierastamisesta aloittamalla 20 sekunnin kummastelun jälkeen hyytävän huudon setämiehen sylissä. Kuitenkaan Rouva Hakkaraista hän ei myöhemmin vierastanut, jokkopa oli jo niin tutuksi tullut naamataulu, tai panikointikiintiö täällä asumattomista ihmisistä oli jo täynnä.

Viimeisen viikon sisään hän on oppinut myös tarraamaan esineisiin, sekä kääntymään vähintään kyljelleen. Uskon, että puolessa välissä kääntymistään Emil muistaa, kuinka kamalaa vatsallaan onkaan ja päättää pysäyttää etenemisen. Emil tosiaan ei voi sietää vatsallaan oloa yhtään, joten en ihmettelisi vaikka ratkaisisi ryömimisvaiheen liukumalla selällään pitkin lattioita.

Kikatusta sen sijaan en ole kuullu muutaman viikon takaisen mokani jälkeen, mutta Emil virnukiljuu sen sijaan. Saatoin tyrehdyttää lapsestani nauruilon heti alkuunsa. It's great to be a mother.

Itse olen jonnekkin vaa'an ulottumattomiin kadottanut 3 kiloa, joten päätin kompensoida syömällä me takaisin.

Note to self; älä käy vaa'alla.

Ja tosiaan. Emilin 2 päivää vajaa 4kk mitat: 8030g/66.4cm/45,3cm

Veeni ja iso rakkaus

Näin Veeni kuvailee ensirakkauttaan:"Se on jotenkin päässy mun pään sisälle. Sillee se on siel sillonki ku en nää sitä. Ihan outoo!"

Miten yksinkertaista.

Mahdollisuus, ei mahdollisuutta, mahdollisuus, ei mahdollisuutta

Tulin ajatelleeksi entisiä ystäviä, läheisiä, rakkaita ihmisiä ja päädyin loppujen lopuksi vain yhteen. Siihen, kuka joskus muutti kaiken ja sitten siihen, että missä vaiheessa se kaikki taas muuttui. Välitän edelleen - varmasti aina - mutta kaiken tässä välissä tapahtuneen jälkeen taitaa olla mahdoton palata entiseen. Nyt tilanne on vaan yksinkertainen: tavaroiden palautus ja toinen tie.

Toivon vaan, että ymmärtäisin ihmisten muuttuvan, enkä päätyisi uudestaan ja uudestaan perinteiseen juupas eipäs-jahkailuun, jossa päädyn aina lopputulokseen:

Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Tällä kertaa (onneksi, vaikka se tuskin mihinkään vaikuttaa, sillä omaa päätä on vaikea hallita, kun mietintämyssy estelyistä huolimatta sinne pesiytyy) tein kaiken ja sanoin kaiken, ettei mitään varmasti jäisi koskaan vaivaamaan - eikä se auttanut.

Mua säälittää, suututtaa ja ihmetyttää ihmiset, kenellä ois mahdollisuudet vaikka mihin - ja ne pilaa elämänsä itsekkäästi ja säälimättä. Tasaista alamäkeä laskien. Parasta siinä on, että ne tietää mitä ne haluaisi tehdä, ne tietää mitä ne ei haluaisi tehdä - ja silti ne valitsee sen suurimman rakkauden: huumeet. 

Niiden takia ei voi, niiden takia voi, niiden takia tekee ja ei tee. Mutta hyviä ratkaisuja? Ei. Ei edes heidän itsensä mielestä. En voi olla miettimättä, mitä heistä voisi tulla ja mitä heillä voisi olla. Mitä he voisivat olla. 

Surullisinta on se, että yleensä näillä oman elämänsä klonkuilla, on se joku joka odottaa, auttaa ja näkee heissä kaiken sen, mitä kukaan muu ei näe. Uskoo ja toivoo, rakastaa ja uskoo taas. Näiden ihmisten alta vedetään matto monta kertaa repäisemällä ja asetetaan se sen jälkeen sinne nätisti takaisin ja vielä imuroidaankin ennen seuraavaa vetoa. 

Tosiasiassa on helpompaa pilata muiden elämä, kuin omansa. 

Miettikää sitä.

Lapsen suusta osa 1

Aina välillä lapsilta tulee ärrimurrien sijaan hauskoja juttuja mitkä pistää ihmettelemään ajatusten kulkua, sekä tuota nopeaa kasvuvauhtia. Tänään päätin, että kirjoitan ne ylös - TÄNNE!

Veeni ja hänen kaverinsa Renni ryövärinpoika olivat todenneet eilen, että mä olen ihan natsi, joten Renni viisaana poikana ehdotti, että; "hypnotisoidaan sun äiti!" Tänään Veeni sitten hieman huolissaan totesi, että;

"Äiti, älä ikinä katso hypnoosivideoita sun koneelta"

 "Miks?"
"Ettet sä joutuis hypnoosiin"
"Miks mä en saa joutua hypnoosiin?"
"Ku sit mä joudun määrää täällä enkä mä haluu"
"Mikset sä halua määrätä? Eiks se ois just kivaa?"
"No kyl mä sillee tavallaa haluun mut sit taas ku on niit kaikkii laskui ja muita ja mä en oikee sillee tiiä et millon niitä pitää tehä ja sillee kaikkee"
"Hahahahahahaa okei"
"Nii ni älä mee hypnoosiin"

Onneks mun lapsellani ei oo mikään kiire aikuistua!

Sen sijaan sen arvomaailmasta tän päiväisen laskuvarjohyppääjä-leikin myötä olen vähän huolissani;

"AAAAA(karjuntaa) KAIKKI RAKASTUU TÄHÄN AAAA"

"Miks kaikki rakastuu siihen?" 

"AAAAAA TÄL ON NIIN ISOT LIHAKSET AAAAA NYT KAIKKI PYÖRTYY VAA TÄLLEE AAAAA" 

Talk about dreaming

Ihmiset näkee kuulemma unia niin, että vanhemmiten ne muuttuvat mustavalkoisiksi ja 18% väestöstä näkee ne jo pienestä asti aina mustavalkoisina. Jotkut ei muista uniaan ollenkaan ja jotkut tietävät unissaan näkevänsä unta, jolloin voi tehdä sitä kaikkea mihin hereillä ollessaan ei pysty(tai kehtaa). Jotkut näkee enneunia - ja joitain vain varoitellaan. 

Itse näen unet värillisinä, sekä mua myös unissa varoitellaan. En siis näe enneunia montaa viikkoa tai kuukautta ennen tapahtunutta, vaan nimenomaan samaisena yönä näen, mitä muualla tapahtuu. Olen mm. hakenut entisen miesystäväni hänen salasuhteensa luota, kun näin edellisenä yönä unta kyseisen kaksilahkeisen sen hetkisistä puuhista. 

Ja sama homma toisen miesystävän kanssa, tosin sitä en saanut rysänpäältä kiinni, mutta kysyttyäni käytös kertoi kaiken. Suurin osa mokailuistakaan ei jäänyt pimentoon. Kiitos, pus! Nämä enneunet eroaa muista unista selkeydellään ja pituudellaan. Näen siis vain muutaman sekunnin tapahtuneesta enkä näe muita unia sinä yönä. Meikän mamma mummikka näkee taas varoitusunet (muuten samallalailla, samana kyseisenä yönä) värillisinä, muuten hän näkee unet mustavalkoisina. 

Olen myös nähnyt (vain) 2 x unta, jonka tiedän olevan unta. Olen lukenut jostain, että jokainen ihminen näkee sellaisen unen kerran elämässään, mutta tätä voi myös harjoitella:

Unipäiväkirja on hyvä, se auttaa selkeyttämään sitä faktaa, että alat unissasikin tiedostamaan että milloin näet unta (toki tämä vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, joka itseltäni loppui kahden yön jälkeen)

Toisekseen päivällä voi keskittyä asioihin, mitkä unessa eivät toimi. Mm. sähkö, kello, ovet yms. Unessa kun ne ovat vain omaa kuvitelmaa, eikä unessa ole ajantajua. Tällä tavoin jonain yönä voit vilkaista kelloasi, ja todeta sen näyttävän hetken päästä jotain aivan muuta kuin alunperin. 

Tein facebookin pahamaineisessa äitylit ryhmässä kyselyn, josta selviää noin piirteittäin, kuinka suuri osa ihmisistä näkee mm. unet mustavalkoisina. TOKI! Ihmiset on saaneet tykätä kommenteista ja ovat käsittäneet vaihtoehdot omalla tavallaan. Lisäksi lukuisien vaihtoehtojen takia en tiedä kuinka moni loppujen lopuksi on kommenteista tykännyt (yhdestä, tai viidestä), mutta suuntaa antavaa!

Lisäksi, laitoin tämän illalla - ja tämän hetkinen tilanne on tämä. Ihmiset siis vastailee edelleen.

520 äityliä näkee unet värillisinä, kun taas vain 26 näkee ne mustavalkoisina. 

Lähes joka yö on syntymästään asti nähnyt tiedostettavia unia 57 ja taas harjoituksen voimalla 27. Tähän täytyy lisätä, että vaihtoehto "näen lähes joka yö unta, jonka tiedän olevan unta" on kerännyt tykkäyksiä 126, eli jopa minun matikallani pimentoon jää, että onko 40 äityliä nähnyt noita unia harjoituksen, vai syntymälahjan takia. 

Vain 20 ei ole koskaan nähnyt unta, minkä tietää olevan unta ja jopa yllättävät 182 näkee enneunia!

Ja 114 ei tiedä mitä vittua höpisin. 

Ps. Jos saan jonkun äitylin kiinni, kuka on harjoittelullaan päässyt lentämään, niin tenttaan muutaman kysymyksen ja lisään ne tähän. 

Jos joku uskaltaa, niin kommenttikenttään voi kirjoitella omia kokemuksia! 

Äitinä!

Venski Veenerin setäkummilla ja mulla on välit tulehtuneet jo vuosi sitten ja ensi viikolla hän on tulossa hakemaan koulukansioitaan, joita oon muuttojen yhteydessä raahannut mukanani jo 3 vuotta - ja 4 muuttoa - sillä en oo kärsinyt heittää roskiin toisten tavaroita, kun ei hän ikinä niitä käydessään mukaansa ottanut.

Viime kesänä oltiin J.Kummisedän mökillä ja tietenkin Veeni jätti sinne jotain omaa. Jotain arvokasta. Tärkeimmän pehmolelukoiransa. Oon J.Kummisedältä ennen tätä kansioshowta kysellyt tämän koiran perään, mutta kuten arvata saattaa: vastausta ei tipu. Nyt samassa yhteydessä, kun tuli ilmoitus kansioiden hausta, niin ajattelin kysäistä taas, mutta kuinkas kävikään? Facebookkiin ilmestyi "nähty". MÄENTAJUA! Millä helvetin itkuvideolla mä saan sen tajuamaan että se koira on Veenille oikeasti tärkeä, vaikka se pikkujutulta tuntuukin. Kuitenkin Veeni itkee sitä (nykyään harvemmin) mutta sinnikkäästi edelleen iltaisin, että haluaa luhkun takaisin meille. Ja mä ymmärrän. Pehmolelut on lapsille tärkeitä - ja koska en aio nähdä tätä ihmistä enää kun mulla ei ole mitään hänen omaansa, niin aion kyllä lapseni vuoksi saada sen koiran takaisin, kun ei uusikaan koira kaupasta ole kelvannut.

Mä ymmärrän että hän ei tajua, mutta sitä mä en ymmärrä miksei hän vastaa. Tässä kävelee taas ylpeys koko jutun edellä. 

He's guilty! That man - named Internet - stole my moral!

Musta on sairasta, miten ilkeitä ihmisistä on tullut, kun ne facebookissa kommentoi muiden asioita. Ihan niinkuin niitä vastassa ois vaan joukko robotteja kelle voi toivoa pahaa. Hyvä esimerkki on eilinen ilta ja ÄiTyLIt. Joukko naisia äityleistä, tekee hyväntahtoisen ryhmän jossa myyvät itse ottamiaan kuvia ja jakavat niistä saadut voitot avustuksena niille ryhmän jäsenille, ketkä ovat kuvan ostaneet. Ryhmä on ollut pystyssä vajaa 2kk, kunnes pahaa aavistamaton ylläpito laittaa äityleihin ryhmästä viestiä, jos vielä joku muukin haluaisi osallistua ryhmän toimintaan. Äitylit lynkkaavat ja jakavat screenshotteja niin, että lopputulos on tämä:

 "Toivottavasti nää tekijät saadaan vastuuseen ja vankilaan! Salee ne ketkä on avustusta saanut on niiden omia feikkiprofiileja! Nyt täst menee fobballe ja iltasanomiin! Nää vetää omaan taskuun sieltä monia tuhansia! Tää on joku lahko!"

Kysehän on siis siitä että tässä on pyörinyt muutamat hassut sataset, eikä tämä kyseinen ylläpito ole saanut tästä mitään muuta, kuin mahdollisuuden ostaa kuvia, jotta olisivat avustettavien joukossa, jos se heille tulisi. Ei kuitenkaan tullut. Paskamyrsky sen sijaan tuli.

Äitylit jakelivat ryhmän screenshotteja otsikolla "todella huolestuttavaa" keskenään, sekä myös yleisesti sos.mediaan uusien aloitusten kera. Nämä äiti-ihmiset eivät ymmärrä että vastassa todellakin on oikeita äitejä lapsineen, eikä mikään rikollisjengi. Äitylit ovat povanneet heille suurempaa tuomiota kuin mitä murhasta saisi.

Sosiaalinen media on ihan vitun nappi, sillä se sekoittaa ihmisten moraalin ja tunneälyn ja tekee äideistä, jotka mokaavat jollain tapaa täysin roskasakkia. Oli se sitten rehellinen kysymys vaikeassa perhetilanteessa, ajattelematon moka seurauksena innostuneisuudesta, tai lapsille kalapuikkojen antaminen, jotka on kaupasta ostettuja.

Suosittelen katsomaan peiliin, vai kuka uskoo, että nämä samat olisi tehty naapurin tädille kasvotusten? 

My kicking little minion

Eilen olin ensimmäistä päivää futismutsina. Veeni pelaa 5-7-vuotiaiden ryhmässä seuraavat 2 viikkoa, mikä on huomattavan suuri harppaus, kun ajattelee motorisia taitoja. Siellä pelaa poikia, ketkä potkii ja heittäytyy ja pomppii ja laukoo. Ja sitten on meidän Veeni - joka on pihalla kuin lumiukko - sekä toinen joka ei uskaltanut edes kentälle asti. Tänään minun reipas ihana 5-vuotiaani kävi kysymässä tältä ujommalta kaverilta, että haluaisiko hän tulla potkimaan ennen harjoituksia - ja hän tuli! Siitä he yhdessä kirmasivat sitten pelikentälle, ja olivat yhdessä pihalla kuin lumiukot. Lasten rohkeus ja kaveruuden voima, siitä voi ammentaa!

Veeni oli niin reipas, että päätin sen takia (sekä kokeilun takia helmitreffejä varten*) väsätä pekoni-parsapiirakan, johon heitin hifistelyn vuoksi vielä fetaa sekaan. Ihan jees, vaikka kyllä pitäydyn edelleen pp-piirakassa ilman fetaa. Se nimittäin hankaloitti kypsymistä sen verran, että sai olla päivystämässä uunin vieressä, milloin ollaan palamisen rajamailla, kuitenkin pohjan ollessa kypsä ja piirakan mehevä. 

Vinkki yykaakoo! Mä käytän maitorahkaa piirakassa ruokakerman lisänä. Alkaen siitä päivästä, kun kesken piirakan valmistuksen tajusin olevani out of ainekset. 

Enkä voi kun suositella!

Sitten vielä, koska kodissamme on tuo Kissa, niin täytyyhän sekin mainita kuvan kera. Nappasin sille kaupassa käynnin yhteydessä valjaat, joihin hän on nyt pitkin hampain totutellut. Ensin kellallaan ja sitten esikoiseni vaatekaapissa. Täytyyhän entisen ulkokissan ulos päästä, kun se siitä ikkunan edessä jatkuvasti haaveileekin, imo!

*Aivan ihanaihana fb vauvaryhmämme, jonka kanssa sovittiin tapaaminen ensi perjantaina. Jännittää, sillä yhtäkkiä nettikeskustelut saavatkin kasvot. Mitä jos mä en uskallakkaan sanoa sanaakaan? Taidan siinä tapauksessa höpistä meidän Emilille - ja syödä piirakkaa.

NeoBux, helppoa rahaa?

Rahaa kuitenkin. Helppoa teille, ketkä istutte muutenkin koneen ääressä väh. 15 minuuttia päivässä. Tähän kun ei muuta tarvita.

Neobux toimii klikkaamalla mainoksia. Tavallisella käyttäjätilillä(niinkuin mulla) saa jokaisesta klikkauksesta 0,001 $ (eli helppoa, mutta vaatii ensin aikaa jos haluaa jotain tienata), kun taas golden-käyttäjätili (90$ vuodessa) tuo tilille 0,01 $ per klikkaus. Päivässä mainoksia voi klikata vähintään 29, eli vakio päivätienesti omista klikkauksista on 0,029 + AdPrizet (jokaisesta klikkaukesta saa 3 AP:tä, mistä voi voittaa lisää rahaa, tai pisteitä)

Tuolla päiväansiolla ei paljoa kiinnosta klikkailla, mutta tässä tuleekin se, miksi kannattaa jatkaa pidemmälle. Kun olet tienannut 0,6$, saat ostettua vuokrareferaaleja - eli vuokraklikkaajia. Ne on satunnaisia käyttäjiä, ketkä käyvät päivittäin klikkaamassa. Tuolla summalla saat vuokrattua 3 klikkaajaa 30:ksi päiväksi. Heidän klikkauksensa tuovat 0,005$ dollaria per klikkaus, sekä heillä on saman verran mainoksia kuin sinulla. Saat heiltä 4 klikkausta päivittäin, joten heitä kannattaa ostaa aina kun rahaa tulee. se on saman verran per vuokrareferaatti, kuin itse klikkaat päivittäin, eli nelinkertaistat omat klikkauksesi jokaisen 3:n uuden referaatin myötä.

Tokikaan ei ole varmaa, että vuokraklikkaajat klikkaavat ne kaikki mainokset, mutta jos näin käy, voi heidät kierrättää. Kone antaa automaattisesti aktiivisen klikkaajan klikkaajan historian perusteella. 

Klikkaus paketteja on monia, ja klikkaajien vuokra aikoja voi pidentää. Tietenkin, mitä enemmän vuokrattuja klikkaajia, sitä enemmän dollareita. Ja vaikka tämä on alkuun hidasta, niin eilen ostettuani ensimmäiset vuokraklikkaajat, voin sanoa, että meni klikkailu paljon jännemmäksi, eikä turhauttanut laisinkaan niin paljon kuin ensimmäiset 2 viikkoa. Kuitenkin, vaikka sinulla olisi viimein monta klikkaajaa, joudut itse käydä klikkaamassa vähintään 4 mainosta päivässä, jotta saat referaaleiltasi klikattujen mainosten rahat. 

Tämä 3 referaalia 30 päiväksi on siis aloituspaketti, mutta tästä suunta on vain lähemmäksi isompia dollareita -> enemmän referaaleja. Nimittäin omilla klikkauksilla ei tienaa, mutta niillä pääsee alkuun. referaalit on niitä, millä on mahdollisuus isoihin tuloihin. 

Neobuxista löytyy myös minitöitä, joista tienaa noin 1$, sekä 12% bonuksen. Niitä varten kannattaa ladata koneelle AdAlert jotta parhaat eivät menisi sivusuun. Eli pointti on, mitä pidempään jaksat klikkailla, sitä enemmän alat saamaan dollareita. Toki sen parin viikon jälkeen vasta, kun olet kerännyt 0,6$ ensimmäisiä referaalejasi varten (tämän voi myös ohittaa siirtämällä itse rahaa paypalille ja maksamalla referaalit suoraan). 

Suosittelen jatkamaan pitkäjänteisesti, sillä neobuxilla voi tienata jopa 100$ päivässä - toki kärsivällisyyttä siihen kaivataan, eikä se todellakaan tapahdu muutamassa kuukaudessa. Joten jos sinulla on kiire saada rahaa, mene töihin. 

Tarvitset Paypalin, tai vastaavan ja rekisteröityä voi tästä. Ja jos on kysymyksiä, niin neobuxin sivuilta löytyy FAQ, Tai sitten helpomman kautta, kirjoitat kommenttikenttään.

PS. MUISTAKAA ODOTTAA 5 SEKUNTTIA, ETTÄ MAINOKSEN ALLE TULEE TEKSTI "ILMOITUS REFEROITU" JOTTA SAAT SIITÄ SEN SUMMAN.