Äitinä!

Venski Veenerin setäkummilla ja mulla on välit tulehtuneet jo vuosi sitten ja ensi viikolla hän on tulossa hakemaan koulukansioitaan, joita oon muuttojen yhteydessä raahannut mukanani jo 3 vuotta - ja 4 muuttoa - sillä en oo kärsinyt heittää roskiin toisten tavaroita, kun ei hän ikinä niitä käydessään mukaansa ottanut.

Viime kesänä oltiin J.Kummisedän mökillä ja tietenkin Veeni jätti sinne jotain omaa. Jotain arvokasta. Tärkeimmän pehmolelukoiransa. Oon J.Kummisedältä ennen tätä kansioshowta kysellyt tämän koiran perään, mutta kuten arvata saattaa: vastausta ei tipu. Nyt samassa yhteydessä, kun tuli ilmoitus kansioiden hausta, niin ajattelin kysäistä taas, mutta kuinkas kävikään? Facebookkiin ilmestyi "nähty". MÄENTAJUA! Millä helvetin itkuvideolla mä saan sen tajuamaan että se koira on Veenille oikeasti tärkeä, vaikka se pikkujutulta tuntuukin. Kuitenkin Veeni itkee sitä (nykyään harvemmin) mutta sinnikkäästi edelleen iltaisin, että haluaa luhkun takaisin meille. Ja mä ymmärrän. Pehmolelut on lapsille tärkeitä - ja koska en aio nähdä tätä ihmistä enää kun mulla ei ole mitään hänen omaansa, niin aion kyllä lapseni vuoksi saada sen koiran takaisin, kun ei uusikaan koira kaupasta ole kelvannut.

Mä ymmärrän että hän ei tajua, mutta sitä mä en ymmärrä miksei hän vastaa. Tässä kävelee taas ylpeys koko jutun edellä.