tiistai 2. kesäkuuta 2015

My kicking little minion

Eilen olin ensimmäistä päivää futismutsina. Veeni pelaa 5-7-vuotiaiden ryhmässä seuraavat 2 viikkoa, mikä on huomattavan suuri harppaus, kun ajattelee motorisia taitoja. Siellä pelaa poikia, ketkä potkii ja heittäytyy ja pomppii ja laukoo. Ja sitten on meidän Veeni - joka on pihalla kuin lumiukko - sekä toinen joka ei uskaltanut edes kentälle asti. Tänään minun reipas ihana 5-vuotiaani kävi kysymässä tältä ujommalta kaverilta, että haluaisiko hän tulla potkimaan ennen harjoituksia - ja hän tuli! Siitä he yhdessä kirmasivat sitten pelikentälle, ja olivat yhdessä pihalla kuin lumiukot. Lasten rohkeus ja kaveruuden voima, siitä voi ammentaa!




Veeni oli niin reipas, että päätin sen takia (sekä kokeilun takia helmitreffejä varten*) väsätä pekoni-parsapiirakan, johon heitin hifistelyn vuoksi vielä fetaa sekaan. Ihan jees, vaikka kyllä pitäydyn edelleen pp-piirakassa ilman fetaa. Se nimittäin hankaloitti kypsymistä sen verran, että sai olla päivystämässä uunin vieressä, milloin ollaan palamisen rajamailla, kuitenkin pohjan ollessa kypsä ja piirakan mehevä. 

Vinkki yykaakoo! Mä käytän maitorahkaa piirakassa ruokakerman lisänä. Alkaen siitä päivästä, kun kesken piirakan valmistuksen tajusin olevani out of ainekset. 
Enkä voi kun suositella!

Sitten vielä, koska kodissamme on tuo Kissa, niin täytyyhän sekin mainita kuvan kera. Nappasin sille kaupassa käynnin yhteydessä valjaat, joihin hän on nyt pitkin hampain totutellut. Ensin kellallaan ja sitten esikoiseni vaatekaapissa. Täytyyhän entisen ulkokissan ulos päästä, kun se siitä ikkunan edessä jatkuvasti haaveileekin, imo!



*Aivan ihanaihana fb vauvaryhmämme, jonka kanssa sovittiin tapaaminen ensi perjantaina. Jännittää, sillä yhtäkkiä nettikeskustelut saavatkin kasvot. Mitä jos mä en uskallakkaan sanoa sanaakaan? Taidan siinä tapauksessa höpistä meidän Emilille - ja syödä piirakkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti