Emil on oppinut kääntymään mahalleen asti, jossa se nyt ilmeisesti onnistumisen ilon voimalla on jopa alkanut viihtymään. Emil on myös oppinut ryömimään hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Sen sai eilen Kissa tuntea takajaloissaan, kun hän kauhulla katseli Emilin ähisemistä suoraan kohti, Välillä uskalsi jopa nuuhkaista, mutta pelko voitti, kun tuo valtava Kallo Keilapallo kolahti etutassuihin ja Kissa joutui tekemään paniikkiperuutuksen, jolloin ne pahamaineiset takakynnet jäivät sohvaan kiinni ja siirtyminen vauvan tieltä muuttui pahemmaksi painajaiseksi, kun hän ensialkuun oli uskaltanut edes kuvitella.
Emilin yöheräämisiin ei ole tullut muutosta, mutta satunnaisina öinä herääminen tapahtuu vain kerran, jolloin toivo hyvin nukutuista öistä ennen toista ikävuotta röyhistelee taas kauluksiaan. Tosin en odota sitä kuin kuuta nousevaa, sillä tarpeeksi stressaavaa on ollut tämä liikkeelle lähteminen, joka muuttaa mun pientä pullerojalkaa pikkuhiljaa taaperoksi. Nyh!
Palautettuani puhelimen tehdasasetukset, en ladannut juurikaan mitään ylimääräistä, kuten facebookkia tai niitä kuuttakymmentä muka tärkeää sovellusta. Huomasin, että mun valitukseni akun kestosta alkaa olla aiheetonta. Se samperin facebookin pirulainen kulutti mun kaiken akkuni, ja samsung parka sai siitä syyt niskoilleen.
Sen sijaan latasin kyllä aliexpressin, sillä Rouva Hakkarainen selaili hyviä tilattavia (johon mun itsekurini reagoi vähän negatiivisesti) ja heti ensimmäisenä lähti 50 m raapimisköyttä kissalle. Se oli kyllä järkevä ostos - aivan varmasti oli - sillä kissamme Kissa on tuhonnut jo silityslaudan, pienen tuolin, legoalustan, sekä varmasti monta muuta mitä ei vain ole tullut vielä eteeni. Sitä en vielä tiedä mihin alan sitä pyörittämään. Mulla on mahdollisuudet tehdä vaikka kokonainen raapimispuuviidakko, sen enempää en ole suunnitellut.
Hyvää loppujuhannusta! Tässä tulee tippi:
Älkää istuko nuotion päälle - kuten vanhan mökkimme mökkituttu - vaikkei hän sitä itse ensin huomannutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti