Jotain tästä varmaan kertoo se, että julkaisen tähän aikaan. Meidän Veenille tuli siis ensimmäistä kertaa kaveri ihan oikeasti yökylään. Hullu Huberthan on meillä ollut, mutta tämä toveri onkin saman ikäinen kuin Veeni. Palasin itse ajassa taaksepäin: siihen hetkeen, kun omien yökavereideni kanssa kuulen äitini lähestyvät askeleet ja alamme kiireessä (fiksuina tyttöinä) esittää nukkuvaa purskahtelevan naurukohtauksen lomassa.
Mutta nää näiden keskustelut, nää vie voiton ja pelastaa mut hermoromahdukselta. Jasperhan on sellainen poika, että se kyselee. Kun se ei tiedä, niin se kyselee. Ja näin se totesi itsekin. Veeniä ärsyttää suunnattomasti kun illan edetessä tulee monen monta kysymystä. Miksi tän nimi on Leijo? Miksi tää on sun lemppari? Mikä tää on? Mist sä oot tän saanut? Miks toi kissa tiputti digiboksin? Miks sen nimi on Kissa? Mutta Jasper vastaa Veenin hermoiluun kohauttamalla tyynesti olkapäitään; No jos ei tiedä niin täytyy kysyy. Ja näinhän se on.
Tän ikäiset kaverukset osaavat myös nauraa toisilleen. Kävin nukkumaan menoajan lähestyessä kysymässä, että onkohan Jaspella jo äitiä ikävä. Vastaus oli selkeä; no ei! Silmätkin pullistuivat varmuuden vakuudeksi, ettei varmasti ole epäiltävää. Veeni päätti kompata; "Sillä ois kyl meitä ikävä jos se lähtis täältä, niinku sullakin tulis mua ikävä jos mä lähtisin, koska mä oon sun rakas lapsi" Jaspikin huomasi Veenin lennokkaan aivomaailman ja pilkesilmäkulmassa vilkaisi mua, ennenkuin nauru purskahti suupielistä. Veeni reagoi tähän sillä ainoalla tavalla mitä tässä tilanteessa voi; facepalm ja sängylle kaatuminen.
Tää on itseasiassa ihan kivaa munkin mielestä. Hauskaa Halloweenia!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastensuusta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastensuusta. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
lasten suusta osa 2
Äitinä ei oo ehkä kaikista helpointa. Lapset on nokkelia ja lapset on itsepäisiä. Sitten kun joudut vielä yksin mussuttamaan kilpaa mukuloiden kanssa, niin keskusteluista on pakko irrottaa huumoria.
Veenin aresti loppui ja jo heti ensimmäisenä päivänä soitoista huolimatta ei tule kotiin. Suurimman osan neuvotteluista keskustelu meni kutakuinkin näin:
"Mä tulin ku sä soitit ni heti kotiin"
"Et tullut. Sä tulit vasta, kun soitin viimeisen kerran"
"Et soittanut, jos mä en ois silloin vastannut ni sä oisit soittanut uudestaan, niin se olis ollu viimeinen kerta."
"Mä otan sulta tän puhelimen taas pois ja sä oot taas arestissa"
"Joo, mä tiedän. Mä piilotan tän puhelimen äiti sulta, että sä et vois piilottaa sitä.
...mihin mä voisin piilottaa tän että sä et löytäis sitä?"
"Sulla on ohjelmakielto koska sä käyttäydyt nyt huonosti. "
"Hei? Mä oon käynyt hei kuitenkin päiväkodin, niin mä tiedän kyllä ettei ohjelmakieltoa ole olemassa"
"Ymmärrätkö sen että tuolla pihalla voi sattua vailla mitä ja äidin pitää tietää että sä oot kunnossa"
"Mut ei mulla oo hätää, ku mä osaan ninjaa!"
Loppujen lopuksi tuli vielä herran omasta suusta aika syyttävään sävyyn, että; "pitäiskö mun äiti sun mielestä mennä nyt huoneeseen miettimään MITÄ"
Veenin aresti loppui ja jo heti ensimmäisenä päivänä soitoista huolimatta ei tule kotiin. Suurimman osan neuvotteluista keskustelu meni kutakuinkin näin:
"Mä tulin ku sä soitit ni heti kotiin"
"Et tullut. Sä tulit vasta, kun soitin viimeisen kerran"
"Et soittanut, jos mä en ois silloin vastannut ni sä oisit soittanut uudestaan, niin se olis ollu viimeinen kerta."
"Mä otan sulta tän puhelimen taas pois ja sä oot taas arestissa"
"Joo, mä tiedän. Mä piilotan tän puhelimen äiti sulta, että sä et vois piilottaa sitä.
...mihin mä voisin piilottaa tän että sä et löytäis sitä?"
"Sulla on ohjelmakielto koska sä käyttäydyt nyt huonosti. "
"Hei? Mä oon käynyt hei kuitenkin päiväkodin, niin mä tiedän kyllä ettei ohjelmakieltoa ole olemassa"
"Ymmärrätkö sen että tuolla pihalla voi sattua vailla mitä ja äidin pitää tietää että sä oot kunnossa"
"Mut ei mulla oo hätää, ku mä osaan ninjaa!"
Loppujen lopuksi tuli vielä herran omasta suusta aika syyttävään sävyyn, että; "pitäiskö mun äiti sun mielestä mennä nyt huoneeseen miettimään MITÄ"
Tunnisteet:
apua,
lastensuusta,
pulassa,
Veeni,
äitiys
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Veeni ja iso rakkaus
Näin Veeni kuvailee ensirakkauttaan:"Se on jotenkin päässy mun pään sisälle. Sillee se on siel sillonki ku en nää sitä. Ihan outoo!"
Miten yksinkertaista.
torstai 11. kesäkuuta 2015
Lapsen suusta osa 1
Aina välillä lapsilta tulee ärrimurrien sijaan hauskoja juttuja mitkä pistää ihmettelemään ajatusten kulkua, sekä tuota nopeaa kasvuvauhtia. Tänään päätin, että kirjoitan ne ylös - TÄNNE!
Veeni ja hänen kaverinsa Renni ryövärinpoika olivat todenneet eilen, että mä olen ihan natsi, joten Renni viisaana poikana ehdotti, että; "hypnotisoidaan sun äiti!" Tänään Veeni sitten hieman huolissaan totesi, että;
"Äiti, älä ikinä katso hypnoosivideoita sun koneelta"
"Miks?"
"Ettet sä joutuis hypnoosiin"
"Miks mä en saa joutua hypnoosiin?"
"Ku sit mä joudun määrää täällä enkä mä haluu"
"Mikset sä halua määrätä? Eiks se ois just kivaa?"
"No kyl mä sillee tavallaa haluun mut sit taas ku on niit kaikkii laskui ja muita ja mä en oikee sillee tiiä et millon niitä pitää tehä ja sillee kaikkee"
"Hahahahahahaa okei"
"Nii ni älä mee hypnoosiin"
Onneks mun lapsellani ei oo mikään kiire aikuistua!
Sen sijaan sen arvomaailmasta tän päiväisen laskuvarjohyppääjä-leikin myötä olen vähän huolissani;
"AAAAA(karjuntaa) KAIKKI RAKASTUU TÄHÄN AAAA"
"Miks kaikki rakastuu siihen?"
"AAAAAA TÄL ON NIIN ISOT LIHAKSET AAAAA NYT KAIKKI PYÖRTYY VAA TÄLLEE AAAAA"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)