Tänään tuli kylään pohojosen maan Allu A Setämies äitinsä, eli Empun mummon kanssa. Emil 4kk päätti sitten varmistaa epäilykseni vierastamisesta aloittamalla 20 sekunnin kummastelun jälkeen hyytävän huudon setämiehen sylissä. Kuitenkaan Rouva Hakkaraista hän ei myöhemmin vierastanut, jokkopa oli jo niin tutuksi tullut naamataulu, tai panikointikiintiö täällä asumattomista ihmisistä oli jo täynnä.
Viimeisen viikon sisään hän on oppinut myös tarraamaan esineisiin, sekä kääntymään vähintään kyljelleen. Uskon, että puolessa välissä kääntymistään Emil muistaa, kuinka kamalaa vatsallaan onkaan ja päättää pysäyttää etenemisen. Emil tosiaan ei voi sietää vatsallaan oloa yhtään, joten en ihmettelisi vaikka ratkaisisi ryömimisvaiheen liukumalla selällään pitkin lattioita.
Kikatusta sen sijaan en ole kuullu muutaman viikon takaisen mokani jälkeen, mutta Emil virnukiljuu sen sijaan. Saatoin tyrehdyttää lapsestani nauruilon heti alkuunsa. It's great to be a mother.
Itse olen jonnekkin vaa'an ulottumattomiin kadottanut 3 kiloa, joten päätin kompensoida syömällä me takaisin.
Note to self; älä käy vaa'alla.
Ja tosiaan. Emilin 2 päivää vajaa 4kk mitat: 8030g/66.4cm/45,3cm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti