Emil on muutaman päivän nukkunut vain puolen tunnin päikkäreitä ja on ollut väsynyt, kiukkuinen ja kertakaikkiaan mahdoton. Tänään jouduin laittamaan tuon jatkuvasti unihiekkaisen 6 iltaunille, joilta hän on herännyt jo 2 kertaa. Makuuhuoneessa köllötellessäni selvisi syy. YLÄKERTA! Sinne muutti 31. päivä uudet afrikkalaiset naapurit. En ole rasisti - mainitsen siksi että voin painottaa tätä kulttuuriin kuuluvaa elämöintiä. Siellä huutaa mies, nainen, lapset, lisää miehiä, pari naista lisää ja varmaan joku serkkupoikakin. Meidän lattiat ei ole mitkään hiljaisimmat ja se ilo kertautuu kun kyse on yläkerran lattioista. Sen lisäksi kuulostaa, että juoksemisen lisäksi sohvapaini on suuressa osassa tätä perhe-elämää.
Tähän aikaan päivästä on erittäin turha mennä kehottamaan heitä elämään hieman hiljempaa, tai lisäämään mattoja. Itse harkitsin jo patjojen liimaamista kattoon. Milläköhän tyylillä sitä saisi vihjailtua, että josko voisivat laittaa tossut jalkaan ja mahdollisesti puhua kuiskien, ettei tarvitse odottaa äänien kähenemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti