torstai 17. marraskuuta 2016

How to deal with break up

Niinhän siinä sitten kävi, että lusikat meni Toton kanssa jakoon. Jos niin voi sanoa, kun ne oli kuitenkin mun lusikoita kaikki. Reilun viikon oon asiaa käsitellyt ja päässyt aika hyvin sinuiksi sen kanssa. Käsittelyä ehkä osaltaan helpotti miehekäs tekstarilla jättö ja selitysten puuttuminen, tosin syy on löytynyt kyllä jälkikäteen. Onneksi mä voin kiillottaa jo valmiiksi puhdasta pöytääni, sillä ero ei johtunut musta, eikä mistään mitä mä tein - tai en tehnyt.
Tottakai harmittaa, kun tarkoitus oli yhdessä muuttaa ja lapsetkin tykkäsi, mutta elämä on ja etenee, eikä näille asioille niiden käsittelemisen jälkeen kannata tuhlata enään yhtään huonoa oloa. Jokaisessa huonossa asiassa on jotain hyvää, koittakaa muistaa se.

Sitä paitsi mä oon ankaralla pohtimisella löytänyt tästäkin jotain positiivista, ensinnäkin näillä tiedoilla ja pohdinnoilla se suhde olisi kaatunut omaan mahdottomuuteensa ja tiettyihin ongelmiin joka tapauksessa, eli parempi nyt, kun muutto edessä ja voin aloittaa uuden elämän täydellisessä asunnossa. Toisekseen, en edes huomannut että olin vähän kadottanut itseäni ennenkuin löysin itseni taas Spotifyn vanhasta soittolistasta. Muistin minkälainen mä oon - ja minkälainen mä haluun olla. Mä oon oikeesti aika ilonen ja pirteä, en mikään sohvanpohjalla kyhjöttävä masis. Oon myös vähän hullu niinku Rouva Hakkarainen jaksaa muistuttaa. Mä tykkään tanssia lasten kanssa keskellä olohuonetta, tykkään leikkiä ruokaohjelman kokkia samalla kun teen ruokaa kun sille päälle satun, sekä nauraa exien nyxille - kun ne ei osaa kirjoittaa 'sosiaalinen' oikein - silloin kun salaa vielä katkeroin niiden eteenpäin menemistä.

Eron jälkeen sallittakoon pieni omakehu, niin voi taas rullailla eteenpäin tyytyväisenä siitä, ettei maailma kaatunut hetkelliseen epäonnistumiseen.

<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti