Elämän ohjeita part 365

Mulla oli elämässä joskus enemmän ja vähemmän sellainen ihminen, kenen neuvoilla porhallan eteenpäin kinkkisissä tilanteissa ja vedän muut mukanani. En muista tähän hätään kaikkia, kun niitä tulee aina tilanteen sattuessa kohdalle, mutta jos tulee mieleen muistan ehdottomasti päivittää. Näillä neuvoilla on tullut pelastettua monen monta omaa ja muuta ihmismieltä sortumasta epätoivoon.

J-babe, jos luet tätä - tunnistat varmaan itsesi.

1. Etevin, käytetyin ja toimivin, kun ihmissuhteet - kaveri tai juttujutut - aiheuttaa harmia ja harmaita itselle: Decide when you have had enough.

Oikeasti se meni, että 'päätä itse se kerta mikä on viimenen', mut se kuulosti englanniks paljon hienommalta.

Havainnollistava esimerkki:

Simo ja Minttu ovat kavereita, joilla on f-w-b-suhde. Jokaisen 'benefits' -kerran jälkeen Minttu lyö Simoa kookospähkinällä päähän ja Simo miettii joka kerta että mitä vittua. Simo on yrittänyt sanoa Mintulle, että kookospähkinät voisi jättää makuuhuoneen ulkopuolelle, mutta Mintulle se ei käy.

Nyt Simo on ongelman edessä, jaksaako hän kuhmuja päässään joka kerta seksin jälkeen? Ei jaksa. Ei todellakaan jaksa. Simo odottaa, että Minttu lopettaisi, mutta koska Minttu ei lopeta Simo päättää, että kaksi kertaa. Kaksi tuskaista kertaa hän ottaa iskut vastaan. Sitten se on ohi. Ja sitten se oli ohi. Simo valmistautui, Simo päätti ja Simo eli loppuelämänsä onnellisena ilman Minttua. Ja ilman kuhmuja. Ehkä hetken aikaa myös ilman kookospähkinöitä.

2. Valehtelijalle ei tarvitse kertoa, että hän valehtelee.

Siis oikeesti mitä sä saavutat tällä?

'sä valehtelit siit et olit kaupas'
'nii mä olinki öö siis vessas tai siis porkkanamaal tai siis en viittiny kertoo ettet suutu'

Mitä jos vaan kuuntelet ja tiedät itse. Se riittää. Voit ajatella oman pääsi sisällä, että 'huh huh no näillä mennään.'

Voit tehdä sen perusteella myöhemmissä tilanteissa olennaisia ratkaisuja.

Havainnollistava esimerkki:

Kaisa ja Moona sopivat näkevänsä lauantaina. Kaisa ilmoittaa lauantaina pari tuntia ennenkuin pitäisi nähdä, että hän on kipeä eikä pääse. Moona näkee facebookista Kaisan kaverin lisäämän kuvan, jossa Kaisa on umpitunnelissa pitämässä hauskaa grillin edustalla. Heittelee vaikka nakkeja tai jotain yhtä tyypillistä Kaisaa. Sen sijaan, että Moona lähettäisi Kaisalle inhottavan viestin jossa kertoo mitä näki, hän jatkaa elämäänsä eteenpäin tyytyväisenä tiedosta, että sai tietää Kaisan valehtelevan. Ensi kerralla, kun Kaisa yrittää sopia Moonan kanssa jotain, Moona kieltäytyy kauniisti kutsusta ja sanoo ettei viitsi kun viimeksikin kävi näin.

Kaisa tietää kyllä itse valehtelevansa, sitä ei Kaisalle tarvitse kertoa.

Burn Bitch you're on my way.

3. Arvosta itseäsi. Älä ole jonkun kanssa, kuka ei arvosta sua ja sitä mitä sulla on ympärillä. 

Jokaiselle kyllä löytyy sellainen ihminen, kuka haluaa olla just sun kanssa sellaisena kun sä oot. Ja koska oot just paras just sellasena kun oot, niin oo sellasen kanssa kuka kehittää sua niissä ominaisuuksissa eteenpäin, ei sellasen kanssa kuka saa sut tuntemaan olos riittämättömäks, ärsyttäväks tai huonolla tavalla omituiseks.

Havainnollistava esimerkki:

Ärsyttävää ku sä hepuloit ku innostut, voitko lopettaa.

Ok painu vittuun.

...and she lived her life happily ever after.

4. Kertoo enemmän siitä kun susta.

Tää ei varmaan tarvi ees sen suurempaa esimerkkiä. Jos joku tekee sulle huonon olon omilla teoillaan - niin sun pitää muistaa - ettei se kerro vittuakaan susta. Se kertoo vaan siitä ihmisestä. Siitä millanen se on. Ei varmaan lohduta, mutta pistä lohduttamaan.

5. Ymmärrys tulee myöhemmin

Tähän mä en ensin jaksanut luottaa itsekkään. Enkä tajunnut tätä ennenkuin tajusin. Jos nyt ajatellaan vaikka parisuhteen loppua, toisen jatkuvaa mokailua tai vastaavaa tilannetta - käytännössä mitä tahansa - niin se ymmärrys mikä tulee myöhemmin, ei tuu välttämättä sille toiselle, vaan sulle. Sitä toivoo, että se tulee sille toiselle ja se joskus tajuaa, mutta usein se on silloin jo liian myöhäistä sun kohdalla.

Sen sijaan sä tajuat. Sä tajuat miksi sen piti mennä niin. Miksi sun piti menettää se ihminen tai mitä sä siitä tilanteesta opit. Everything happens for a reason ja näin se vaan on. I know that.

Ja jos jostain syystä sä itket vielä vuoden päästä tyynyä vasten samaa tilannetta, etkä oo päässyt siitä yli etkä ympäri - niin mä lupaan, että sä voit tulla viemään keittiön tuolit mun huoneen seinältä (jotka olen sinne hyllyiksi naulannut), koska rakastan niitä yli kaiken.

Plus haluun päästä käyttämään mun uutta sanontaa jonka keksin viisi minuuttia sitten; I swear on my chair.

Kaikki tapahtuu syystä ja oikeaan aikaan, joten elä, toivo, unohda ja varo kookospähkinöitä.

Näillä mennään tänään. Muistakaa sateenvarjo.

Humble is the key to success

Täytyy myöntää, että tuntuu kyllä äärimmäisen tyhmältä aloittaa aina kirjoittamaan uutta blogitekstiä, kun edellisestä on (jokavitunkerta) vähintään puoli vuotta. Tuntuis varmaan luonnolliselta kertoa mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut, mutta mä en rehellisesti sanottuna ole edes ihan varma.

Sen sijaan mä ajattelin, että voisin aloittaa ihan sellaisella kevyellä pohdinnalla nöyrtymisestä.

(Nää elämän pohtimisethan mut saa ylipäänsä ikinä kirjoitustuulelle. Etenkin silloin, kun huomaan että mun kanssaeläjiäni ei välttämättä kiinnosta.)

Kaikilla on varmaan ollut elämänsä varrella se tilanne, kun 'joutuisi' pyytämään anteeksi, vaikkei itse koe olevansa siihen alkuunkaan velvollinen. Joskus kuitenkin se ylpeys kannattaa niellä, jos tilanne saadaan sillä ratkeamaan. Kun ei toisten käytökseen voi vaikuttaa, eikä siitä ylpeydestä kiinni pitäminen ole sen arvoista, että sulla itselläsikin on stressaantunut olotila sen takia, että taustalla on jotain selvittämätöntä. Harvoin paha mieli tulee siksi, että tekee hyvän teon ilman syytä.

Ei mulla sen enempää lisättävää. Enkä ees viitsi yrittää sanoa, että tästä eteenpäin kyllä takuulla kirjoitan enemmän. Takuulla. Oon kyllä silleen aikalailla zeniläisessä mielentilassa suurimman osan aikaa, joten ehkä noita pohdintoja tänne satelee. Omasta elämästä tai muiden.

Pus!

Ps. Tilasin kissoille (kyllä, meillä on toinenkin. Kerron niistä myöhemmin.) zooplussasta juoma-automaatin nimellä 'Lady M Ovenbee Tuplu'.

Funny af.

Don't be bitter, be better.

Tupakoinnin lopettamisen paras puoli - no doubt - on se, että on päässyt todella syvälle ei kinost - modelle. Ennen pystyin helposti käyttämään viikko tolkulla energiaa siihen, jos joku ei jostain syystä - todellisesta tai väärinkäsityksestä - pitänyt musta.

'Apua, en mä haluu et se aattelee musta sillee'

'Pakko jotenki korjata tää tilanne, miten taas mokasin ei hele ole todellista' 

'Miks ne apinat puhuu musta tollee' 

'Mitä mä tein noin pahasti väärin'

'Mutku mä tykkään niist ihmisist ni en mä haluu et ne ajattelee must pahaa jokatapauksessakaan'

'Ei hitto apua en mä sitä noin oo tarkottanu voi ei' 

'mother of god what have i done' 

Tätä mä tein oikeesti päivästä toiseen. Sen lisäks analysoin ja analysoin ja vielä analysoin. (Siitä on hyötyäkin - kun analysoit itseäsi. Muiden analysointi on ajanhukkaa, vaikka olisi oikeassakin) Yksinäni ja kavereille. Ihmettelen, ettei kukaan koskaan tullut jesarin kanssa kylään.

Jokaista ihmistä ei vaan voi miellyttää, ei vaan voi. Ja joitain vielä vähemmän.

Ja pahin oli, jos joku muu ihminen sai jonkun toisen ihmisen ajattelemaan susta pahasti, niin ettet ees oo itse vaikuttanut koko asiaan. Sen sulattaminen on verrattavissa kiveen vatsalaukussa.

Mutta nyt, en tiedä johtuuko siitä, ettei mulla oo vaihtoehtona mennä hermoröökille kiroamaan ihmiskuntaa joten skippaan koko kiroamisen, vai siitä että joudun oikeasti käsittelemään asiat ja tajuan ettei ne oo niin isoja läheskään, kun oon ne kokenut, vai onko mulle vaan tullut joku valaistuminen elämästä tai kiittiriitti i'm done: 26 vuotta turhan paskan analysointia on tarpeeks. + What is meant to be is meant to be.

Oli mikä oli, se tunne kun kuulet, että susta jauhetaan jotain aktuaalista paskaa ja ensireaktio on 'hahahahahahahaha mitä vittua' ja sitten kun oot sisäistänyt koko jutun, niin sun reaktio on kutakuinkin sama. Ei raivotekstareita, ei (huom, lue: YLI)analysointia, ei muutakun fuck it -> ja eteenpäin. Koska ei vaan kiinnosta.

Ja se pätee btw muuhunkin.

Eilenkin etittiin Veenin kanssa Lidlistä niitä asiakkaiksi pukeutuneita vartijoita. Jotku vähän katto, mut me oltiin agentteja.

Meitä ei kiinnostanut.

Sininen pala

Tiiättekö, kun teette jotain 10 000:nen palan palapeliä. Jotain maisemamallia, mistä sitä taivasta on ne 2000-3000 kinkkisintä palaa. Siel on niit joitain helposti erotettavia pilvi-paloja, tai linnun siipiä mitkä löytää nopeesti paikkansa palapelin suuressa kokonaisuudessa.

Mut sitten, niitä taivaspaloja on monta - ja ne on kaikki lähestulkoon samanlaisia. Niinpä joskus saattaa tehdä syystä tai toisesta niin, että katsoo jonkun palan sopivaksi. Se käy, ei näy mitään suurta värieroa, ei mitään mistä näkis heti kättelyssä et hei come on toihan ei sovi, paitsi että se piti tunkea siihen. Ja tiedät syvällä sisimmässäsi, että se ei solahtanut siihen niinkuin se ois sen paikka, että se vie varmana nyt paikan joltain toiselta palalta, mutta sä voit kuvitella että se sopii siihen. Sä voit laittaa sen siihen muottiin ja ajatella kyl se siinä menee, koska se melkein sopi siihen (pientä mutkaa lukuunottamatta). Mut ei se mee.

Ja jotkut ihmiset on niitä sinisiä paloja. Ei ne vaan mee. Ei, vaikka kuinka taputtaisit etusormella päälaelle ja työntäsit raaja kerrallaan siihen paikalle mihin oisit halunnut sen silloin kuuluvan.

Mut se ei oo niiden paikka. Niil on oma paikka jossain muualla. Ja niiden tilalle kuuluu joku toinen.

Joku kenen paikka se oikeesti on.

Home sweet home

Viikko muutosta, ja me ollaan sopeuduttu ukkojen kanssa paljon paremmin kuin Kissa, joka on oven jäädessä auki käynyt kostamassa kaksi kertaa kusemalla mun sänkyyn. Tästä johtuen musta on tullut täysi natsi makuuhuoneen oven vahtimisesta ja kissasta oveluuden mestari livahdellessaan sopivan hetken tullen kyseiseen huoneeseen. Tällä hetkellä mä johdan 3-2, jos lasketaan siitä kuinka monta kertaa oon saanut viime hetkellä estettyä vahinkoa tapahtumasta.
Sen verran Kissalle plussaa, että mun avokadolapsi on pysynyt ikkunalaudalla (kopkop) ja että mun viimeinen hengissä oleva laturin johto on edelleen ehjä.
Pojat ja mä ollaan uusista harmaista laminaattilattioista ihan jeejee. Mä sen takia, kun ne on niin nätit - ja pojat sen takia, kun niistä kuuluu kiva ääni, kun leluautoa nirskuttaa siinä eestaas. Siitä mä en oo niin jeejee. Kaikki muutenkin nukkuu täällä ihan hyvin, vaikka ajattelin, että Emil ainakin reagoisi muuttomuutokseen edes jollain tapaa. Se jopa haluu herätä viideltä aamulla (jee😱).

How to deal with break up

Niinhän siinä sitten kävi, että lusikat meni Toton kanssa jakoon. Jos niin voi sanoa, kun ne oli kuitenkin mun lusikoita kaikki. Reilun viikon oon asiaa käsitellyt ja päässyt aika hyvin sinuiksi sen kanssa. Käsittelyä ehkä osaltaan helpotti miehekäs tekstarilla jättö ja selitysten puuttuminen, tosin syy on löytynyt kyllä jälkikäteen. Onneksi mä voin kiillottaa jo valmiiksi puhdasta pöytääni, sillä ero ei johtunut musta, eikä mistään mitä mä tein - tai en tehnyt.
Tottakai harmittaa, kun tarkoitus oli yhdessä muuttaa ja lapsetkin tykkäsi, mutta elämä on ja etenee, eikä näille asioille niiden käsittelemisen jälkeen kannata tuhlata enään yhtään huonoa oloa. Jokaisessa huonossa asiassa on jotain hyvää, koittakaa muistaa se.

Sitä paitsi mä oon ankaralla pohtimisella löytänyt tästäkin jotain positiivista, ensinnäkin näillä tiedoilla ja pohdinnoilla se suhde olisi kaatunut omaan mahdottomuuteensa ja tiettyihin ongelmiin joka tapauksessa, eli parempi nyt, kun muutto edessä ja voin aloittaa uuden elämän täydellisessä asunnossa. Toisekseen, en edes huomannut että olin vähän kadottanut itseäni ennenkuin löysin itseni taas Spotifyn vanhasta soittolistasta. Muistin minkälainen mä oon - ja minkälainen mä haluun olla. Mä oon oikeesti aika ilonen ja pirteä, en mikään sohvanpohjalla kyhjöttävä masis. Oon myös vähän hullu niinku Rouva Hakkarainen jaksaa muistuttaa. Mä tykkään tanssia lasten kanssa keskellä olohuonetta, tykkään leikkiä ruokaohjelman kokkia samalla kun teen ruokaa kun sille päälle satun, sekä nauraa exien nyxille - kun ne ei osaa kirjoittaa 'sosiaalinen' oikein - silloin kun salaa vielä katkeroin niiden eteenpäin menemistä.

Eron jälkeen sallittakoon pieni omakehu, niin voi taas rullailla eteenpäin tyytyväisenä siitä, ettei maailma kaatunut hetkelliseen epäonnistumiseen.

<3

Take it all! ..No wait, i may need this.

Emil on oppinut sanomaan "joo" ja vastaakin niin lähes joka asiaan, mistä en toki valita. Se on myös oppinut, että on hauskaa juosta karkuun, kun pitäisi pukea päälle. Siitäkään en vielä valita, kun se ilo mikä on sen silmissä, kun se kipittää mua karkuun naurattaa muakin.

Veenistä sen sijaan on kuoriutumassa oikea miesten mies aka sovinisti. En tiedä mikä aivohäiriö miehillä on vaatteita riisuessa, kun ne ei mene pyykkikoriin joka on 30 cm päässä, vaan ne jää siihen pyykkikorin viereen lattialle. Kerran erehdyin tästä mainitsemaan tuolta vaatehuoneen kaukaisuuksista, niin Veenin lause 'miehet yrittää täs tehä tärkeitä hommia (krhm pelata), ni muija vaa nalkuttaa' sai mut harkitsemaan siivousvuorojen tekemistä. Saisivatpa nuokin kaksi karskia äijä-äijää kokea syyn mun nalkuttamiseen. Kaikella rakkaudella.

Mua itseäni taas odottaa muutto-myynti-järjestä-siivoo-urakka tuolla Veenin huoneen kehityskelpoisessa kaaoksessa. Tätä tavara määrää katsoessa tekisi mieli laittaa myynti-inffo facebookkiin; 'hakekaa kaikki heti pois'. Päätin kuitenkin valita kultaisen keskitien - ja poistaa päästäni lapsuudesta opitun 'hamstaa, saatat tarvita'- ajatustavan lukemalla 'KonMari - Siivouksen elämän mullistava taika'.  Kirjan ideana on hankkiutua eroon kaikesta turhasta.

Mua pelottaa, odotuttaa, hirvittää, jännittää, innostuttaa ja taas vähän pelottaa. Oon stressisiivooja ja ahdistukseen järjestän, joten tää kirja on kuin mulle kirjoitettu. Oon luvussa 2 ja vähän koukussa, palaan tähän kun oon lukenut kokonaan, jottei tarvi sitten vetää sanojaan takaisin.