story about narcissism

Lähes kaikki ovat tunteneet ja jopa seurustelleet narsistin kanssa. Tai vähintään tuntevat jonkun, joka on. Olen huomannut kaveripiirissäni yllättävän yleisenä narsismin läsnäolon suhteissa, sillä oman kokemukseni jälkeen ymmärsin narsismia paremmin ja erotin kusipäät ja narsistit toisistaan. Ennen sitä narsismi käsitteenä oli itselleni täysin outo.

Narsismista kirjoitetaan paljon, mutta mielestäni ei tarpeeksi yksityiskohtaisesti uhrien selviytymisistä, tai ajatuksista mitä he käyvät suhteessaan läpi. Narsismin kanssa painivat googlaavat sormet sauhuten tietoa ja apua netistä ja haluan ymmärryksen lisäksi antaa heille tietoa siitä, etteivät he ole asioiden kanssa yksin, sekä siitä että elämä jatkuu narsisti suhteen jälkeen. Voimakkaampana. Iloisempana. Narsistista eroon pääsemisen aikana löytää itsensä uudelleen ja kasvaa vahvempana. 

Kuten oman elämänsä Fenix-lintu.

Narsistit myrkyttävät kaiken ympäriltään - ja olen huomannut käytyäni läpi oman narsistirakkausuhteeni, että on jopa vaikeampaa seurata vierestä, kun läheinen ihminen painii samojen ongelmien kanssa, sillä haluaisi antaa osan siitä voimasta ystävälleen, mitä itse sai viimein asioiden selvittyä. Narsistin uhrit ovat usein yksin, sillä narsistin hurmaava ulkokuori saa muut epäilemään uhrien kertomia asioita suhteestaan. Eikä ihme, sillä alkaahan sitä epäilemään omaa kokemustaan välillä jopa itsekin. 

Narsisteja on monen asteisia, mutta aina he jättävät uhreihinsa jäljet, jotka harvoin unohtuvat. Jotkut ovat pahempia, kuin toiset, mutta koskaan narsistista eroon pääseminen ei ole helppoa henkisesti, eikä aina myöskään fyysisesti.

"He eivät rakasta itsään - vaan kuvajaista itsestään, jota heidän täytyy ruokkia - ja jonka hajoamisella on tuhoisat seuraukset."
- Analyzer

Narsisti on aluksi hurmaava ja huomioiva. Hänen kanssaan kokee maailman ihan erilaisena, kuin sen on nähnyt ennen. Narsistia haluaa miellyttää ja rakastaa. Häntä haluaa rakastaa vielä enemmän kun rakkaus alkaa kääntyä itseään vastaan, jopa siihen pisteeseen asti, että unohtaa rakastaa itseään.

Nämä ovat tarinoita siitä, kuinka rakkaus toista kohtaan muuttuu painajaiseksi.

Nämä ovat ystävieni tarinoita suhteistaan. Heidän luvallaan - jopa pyynnöstään - kirjoitettuja. Nimet on muutettu.

"Tapasin Jessen sen aikaisten kavereideni kautta. Hän oli eloisa, villi, itsevarma ja jännittävä. Kaverini varoittelivat hänestä ja sanoivat, etten saisi nähdä häntä. En ymmärtänyt miksi ja Jessen nauraessa noille mielipiteille ihmettelin niitä vielä enemmän. Ne saivat ehkä jopa Jessen näyttämään silmissäni vieläkin viehättävämmältä. Aloimme pikkuhiljaa näkemään enemmän ja Jessen elämäntarina, sekä tapa elää tekivät vaikutuksen. 

Seurustelimme ja ensimmäistä kertaa aloin epäilemään Jesseä pettämisestä, silloin en vielä ollut niin kiinni hänessä, että pystyin pistämään juttumme jäihin aika helposti. Jesse harmitteli asiaa, mutta jätti sen kutenkin siihen sen enempää kyseenalaistamatta. Jatkoin elämääni, kunnes jossain vaiheessa alkoi tulla viestiä. Alkuun Jesse lähetti vain, että mitä kuuluu, mutta sitten hän kertoi että on ikävä ja voitaisiin nähdä. Pidin siitä, että tuollainen ihminen kuin Jesse haluaa nähdä juuri mua, vaikka olin nuorempi ja paljon kiltimpi kuin hän ja hänen kaverinsa, joten suostuin. Hyvin nopeasti juttumme etenikin taas suhteeksi. 

Emme asuneet yhdessä, mutta olin hyvin paljon Jessen luona, sekä vietin aikaa hänen kavereidensa kanssa. Omani jäivät vähemmälle enkä edes ymmärtänyt kuinka paljon vähemmälle. Kaverini suuttuivat ja halusivat nähdä, mutta halusin vain viettää aikaa Jessen kanssa. 

Äkkiä tulin raskaaksi ja muutimme yhteen. Jo raskausaikana Jesse teki mitä halusi, jouduin poistumaan kotoani, kun hänen naispuolisia kavereitaan(myöhemmin ymmärsin ne suhteiksi, vaikka silloin jo epäilin) tuli kylään, sillä en kuulemma osannut käyttäytyä. Olin kuulemma liian mustasukkainen. Jesse jätti minut yksin vatsani kanssa kotiin odottamaan. Jos halusin hänen tulevan aikaisemmin kotiin hän vastasi, että jos alan kellottamaan hän ei tule ollenkaan. Tietenkin halusin hänen tulevan joten vaihtoehtoja ei ollut.

Anteeksipyyntöä en saanut koskaan, sillä Jesse oli oikeutettu menemään ja tekemään. Monet kerrat sain hänet kiinni outouksista mm. lukemalla hänen viestejään, mutta siitä seurasi tietenkin silmitön raivo siitä, että menen hänen puhelimelleen. Ei mitään siitä mitä sieltä löytyi. Jesse sai minutkin tuntemaan oloni huonoksi syyttelystäni ja sai mut unohtamaan sen mitä sieltä puhelimesta löytyi - eli sen mistä tämä riita alunperin lähti. En halunnut jäädä yksin lapseni kanssa joten vaihtoehtoja ei taaskaan mielestäni ollut. Jesseen piti yrittää luottaa. Olihan hän vielä ihana mullekkin, joten pelkäsin olevan suuri virhe jättää Jesse. 

Välillä Jesse nolasi mut ja sai tuntemaan oloni huonoksi. Kertoi mitä kaverinsa olivat musta puhuneet - ja kertoi kavereilleen mitä äitini oli musta puhunut. Äitini oli kuulemma sanonut, että olen huora joka ei koskaan siivoa. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta Jessen piti saada vahviketta omalle tarinalleen.

Muutimme ja lapsi syntyi. Meillä meni ihan hyvin, kunnes Jesse rupesi viipymään töissä ja kotiin tullessaan lähti heti kavereilleen. Työpäivä oli niin rankka että hänen täytyi tuulettua. Mulla ei ollut rankkaa, olinhan vain koliikkilapsen kanssa kotona, eihän siinä ole mitään hommaa. Pelkkää lomailua päivästä toiseen. Olin yksin lapsen kanssa ja erittäin väsynyt siivoamiseen, ruoan laittamiseen, olemiseen. Jos olin itse jossain näkemässä kavereita, niin Jesse oli silloin kotona, joten äkkiä halusinkin olla kotona päivystämässä, josko Jesse jäisi kotiin, että saisin olla edes hetken perheenä yhdessä. Näin kuitenkin tapahtui erittäin harvoin. 

Odottelin Jesseä joskus melkein aamuyöhön ja myöhemmin sain tietää, että hän oli ollut toisen naisen kanssa. Pettämisestä sain hänet taas monta kertaa kiinni, mutta koska en saanut häntä kiinni itseteossa, niin todisteet eivät riittäneet jotta olisin uskaltanut lähteä.

Viimein hänen ystävänsä kertoi totuuden jolloin aloin hänen kanssaan keskustelemaan asioista. Meille molemmille selvisi paljon Jessen kaksoiselämästä, kuinka hän puhui pahaa musta kavereilleen - kuinka en siivoa, en anna, enkä päästä häntä ulos - ja kuinka hän oli vääristellyt asioita, aikoja, paikkoja - ja tietenkin pitänyt yllä suhteita avoliittomme ulkopuolella. Luonnollisesti Jesse suuttui ystävälleen ja laittoi välit poikki. Eikä kommentoinut sanallakaan totuutta, kirosi vain paskoja ystäviään. 

Sain pontta erota, sillä tajusin etten seurustellut ihmisen kanssa kenen kanssa luulin seurustelevani. Jesse itki ja väitti ettei koskaan ollut pettänyt mua. Jopa omalle isälleni.Onneksi olin hänen kaveriltaan kuullut totuuden, muuten saattaisin olla tuossa suhteessa edelleen.
Jätin Jessen ja aloin elää omaa elämääni. Siitä se todellinen painajainen vasta alkoi. Olin kotihoidon tuella ja tein keikkoja - joten ostin kaikki ruoat ja kävin kaupassa, kun Jesse maksoi lainan lyhennykset. Tästä seurasi se, etten saanut käyttää nettiä, en kahvinkeitintä, en autoa, enkä syödä hänen ruokiaan. Olin ansassa omassa rakkaustarinassani. 

Asiaa helpotti se, että aloin ihastumaan Jessen kaveriin. Sillä tunteella menin läpi koko eron Jessen kanssa. Meille tuli vähän juttuakin - ja vietimme aikaa keskenämme Jessen ollessa muualla. Valoa oli tunnelin päässä.

Puhuin äitini, sekä Jessen kaverin kanssa - ja sain voimaa taistella tuota pahuutta vastaan. Kävin rempseästi ilmoittamassa, että kahvinkeitin on minun, joten hän ei voi kieltää mua sitä käyttämästä. Vastaus oli suurta kummastelua siitä, mitä sekoilen, ei hän ole niin käskenyt. Olin taas avuton. Tuntui että olin sekoamassa, eikä asiaa auttanut se että Jesse sanoi kuinka minä sekotan hänen päänsä. Päätin kuitenkin pitää pääni ja olla vahva, mutta siitä seurasi uhkailut. Jesse koitti joskus heittää kahvikupilla, sekä sohvat lenteli hänen hermostuessaan. Koskaan hän ei koskenut, mutta löi mm. nyrkillä seinään suoraan naaman edestä ja kehuskeli kaikille kuinka olin säikähtänyt. 

Onneksi jossain vaiheessa Jesse sai tietää minusta ja kaveristaan ja sai tarpeekseen. Puukko kurkullani huusi lapseni edessä, että pitääkö minut tappaa. Sinä päivänä lähdin ja taistelin, arvostin ja elin. Jesse uhkasi, että jos haen yksinhuoltajuutta hän laittaa porukkaa oveni taakse. En hakenut, mutta olin tarpeeksi vahva taistelemaan takaisin. Jesse ei voittanut. Ei saanut minua pelkäämään.

Kaikki omaisuus jäi Jesselle, enkä saanut talostakaan mitään, mutta sain itseni takaisin - ja se on tärkeintä. Välillä toivon, että olisin ollut tarpeeksi vahva taistelemaan loppuun saakka, mutta sillä hetkellä se tuntui liian ylivoimaselta. 

Nykyään olemme väleissä - onhan meillä yhteinen lapsi - mutta en koskaan tule unohtamaan niitä tunteita mitä hänen kanssaan kävin - ja ne ovat vaikuttaneet sen jälkeisiin suhteisiin ja tapaani käsitellä asioita. En uskalla kiintyä, enkä täysin luottaakkaan. Mutta jonain päivänä uskallan taas. Hyviä ihmisiä on olemassa, sen opin - ja itseään pitää muistaa rakastaa. Senkin opin. "

- Maisa


Huomasin näitä tarinoita kirjoittaessani, että nämä eivät olekaan mitään lyhyen kaavan kerrottavia, joten joudun pätkimään nämä kirjoitukset monen eri otsikon alle. En halua tiivistää näiden ihmisten kokemuksia osiin, sillä tämä on myös heidän tapansa käsitellä näitä asioita.

 Tulkoon tästä siis tarina narsismista osa 1.