Me vietettiin kesäpäivää tällä kertaa etsimällä esikoiselle uimahousuja, ja mun kameraani muistikorttia (en sitten tajunnut tilatessa tarkistaa, että tuleeko mukana sellaisia kameran toiminnalle välttämättömiä osia). Piti siinä matkalla tietenkin testata kameraa, kun kuitenkin vannoin, että tästä eteenpäin otan sen AINA mukaan ja kuvaan kaiken liikkuvan. Jossain vaiheessa pitää tilata ifolorilta ne kunnon valokuvina.
Muuten tää päivä onkin ollut yhtä huutoa ja melskettä. Ensimmäisestä kuvasta huomaa jopa isomman epätoivon.
Emil aloitti kaupungissa kesken uimapukukierroksen sellaisen valitusvirren, että tuli loppupesueelle pikkaisen kiire kauppaan, jotta ehtisi tehdä vielä ruokaostokset ennen kuin kaupatkin juoksee karkuun sitä meteliä. Siinä pinkoessa on mukava saada niitä "onko sun lapsella joku hätä" (korjaan:) "sun lapsella on joku hätä"-tuimis katseita. Ihan kuin mä en juuri sen takia juoksisi kuin Kilty konsanaan.
Kaiken lisäksi kaupassa piti nostaa Emil ihan syliinkin asti - että keskittymiselle olisi edes jotain toivoa - jonka seurauksena toinen pienistä sukistamme tippui sinne kauppaan. Kun sen huomaa kassan jälkeen jäätelöt kourissa ja pakasteet kassissa, ei voi kun tyytyä kohtaloonsa. Me, sekä sukka.
Myöhemmin jopa Emilin hemoromahdus oli lopuillaan ja hymytkin näkyi, vaikka kameralle niitä ei kovinkaan montaa herunut. En mäkään kyllä hymyilisi millekkään ihan oudolle mötikälle joka toljottaa suoraan kohti pyöreällä silmällään ja jonka takaa kuuluu yli pirteästi: "hymyile, kulta! Hymyile kameralle! Hymyile Emil, Eeeemiiiil, hymyile! Eeeemiiiil..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti