Paijaa beibi, paijaa nyt vaan!

Tää viikonloppu on mennyt vähän vikkelään ohi. Tänään oltiin serkkuni hautajaisissa - ja vaikka kamera oli mukana, en sitten kuitenkaan kehdannut alkaa kuvia räpsimään. Vähän nyt harmittaa, etten saanut Emilin hienosta asusta kuvaa. Täytyy varmaan pukea se joskus huvikseen päälle ja kuvitella olevansa jossain hienoissa juhlissa loisteliaasti katetun keittiön pöytämme ääressä. Vois pyytää kavereitakin, pukupakolla! 

Kissamme Kissa on viimein sopeutunut meille jopa kehräykseen asti. Teki hieman haasteelliseksi miellyttää molempia poikia, kun Emil joka tiedostaa huutonsa pakottavan voiman vaati huomiota, johon ei riittänyt pelkkä pulputus, vaan pakollinen jalkajumppa sen lisäksi. Onnekseni Emil ei ole tajunnut käsiä olevan kaksi myös minulla, joten pystyin vaivihkaa kurkottamaan Kissan silkinpehmeää mahaa kohti. Ja siinä sitä sitten oltiin. Hullunkurisessa asennossa vasemmalla kyljellä tyytyväisenä viimein siitä, että meillä nyt todella on kissa - eikä vaan joku luihu joka piileskelee sohvan alla.