Haudattu HP

Nyt kiivit ovat siinä tilassa että se on joko talvilepo tai kissan kiroaminen. Ei auta kuin maltillisesti odottaa kolme, neljä kuukautta ja katsoa että lähteekö enää jatkamaan kasvuaan. Ukkitoverin kiivit olivat jääneet pakkasyöksi kasvihuoneeseen, joten he aloittivat ainakin talvehtimisen. Onneksi heillä tosiaan kiivikaksoset kerkesivät sen verran suuriksi kasvaa, että todennäköisesti kestävät talvehtimisen. 

Nuhatyperäflunssa on levinnyt meillä myös mulle, joten valkosipulinuhakaverit sekä sipulimaidot liittyivät tiiviisti myös mun seuraani. Saa nähdä kumpi luovuttaa ensin, sillä keskustaan paineleminen räkätautia uhkuen ei ole luultavasti kenenkään top-listassa. Meikkivoide korostaisi loistavasti nenäni punaisuutta, mutta toisaalta kulmakarvojeni kasvatusprosessin pitäisin mielelläni pienen näkösuojakerroksen alla. Jos jollain on jotain ihmeniksejä nuhan taltuttamiseen, niin otan ne mieluusti kokeiluun.

Syysloman ihanuuden kuitenkin korostaa se, että käytiin (minun piti, mutta ihanaihana isäni sen sitten kuitenkin osti) Expertiltä hakemassa uusi tietokone, sillä vanha (ei todellakaan) niin uskollinen hp:ni rupesi väläyttelemään pelottavaa sinistä lappua valkoisella tekstillä, mikä tarkoitti tietokonekielellä luultavasti eläkeiän lähestymistä, sekä lopullisia hyvästejä. Hp:ssanihan oli lukuisia ongelmia jo heti ostohetken jälkeen (luojan kiitos täysitakuu kaupattiin oston yhteydessä), sillä tyyppivikaisesti web kamera ei toiminut, vaan väitti jonkun muun käyttävän kameraa saman aikaisesti. Toisekseen rungon ylikuumeneminen ja tuulettimen paukkuminen tuli myös kärsittyä. Kerran kone vaihdettiin jo kokonaan uuteen samanlaiseen, mutta samat viat jatkuivat. 

Toistaiseksi olen ollut tähän koneeseen ihan tyytyväinen, lukuunottamatta oman ikäni tuomia kommelluksia, mihin liittyy windows 10:n täysi ymmärtämättömyys. Olen kuitenkin toipunut ensimmäisen illan hermoromahduksesta ja saanut luotua lähes sulavan yhteystyön Asuksen ja itseni välille.