Emil on Veenin iloksi ja siivouksen harmiksi nyt tajunnut, että talossa voi liikkua ihan huonetta pidemmälle. Mikään ei ole turvassa, kun Emil siihen silmänsä iskee. Onneksi ääntä pitävät lelut ovat toistaiseksi sen verran mielenkiintoisia, että niitä voi käyttää houkutuslintuna kun suunta näyttää olevan imuri, kissan juomakuppi tai mikä tahansa, mikä ei ole metriä maanpinnasta. Eilen jouduin lattianpesun ajaksi sitomaan Emilin ovenkarmikeinuunsa, sillä erityiskohtelun sai wc:n käsisuihku ja kissan hiekkalaatikko. Nykyään ei riitä takaisin siirtäminen, sillä siinä ajassa kun itse saat pesutohvelit jalkaasi ja suunnan kohti seuraavaa huonetta, niin Emil on jo siellä.
Hän on myös ymmärtänyt, että haluta saa ja pitää, sillä kun äiti kehtaa ottaa jotain häneltä pois niin se huuto ja mekastus ei jätä mitään epäselväksi. Onneksi muisti ylettää tasan seuraavaan mielenkiintoiseen esineeseen, jolloin voin itse huokaista helpotuksesta - lapsi on taas tyytyväinen.
Velipoika Veeni on yllättävän joustava ja miellyttämishaluinen, sillä salakuuntelin veljesten välisen 'Emil EI'-episodin ja totesin, että siinä vaiheessa kun jästimpi veljes alkaa huutamaan ja kiljumaan tahtoaan läpi, niin Veeni myöntyy ja riita päättyy "no jos sä kerran haluut"-toteamukseen.
Ihania poikia, molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti