Näin vierottautuvana sitoutumiskammosena mä voin kertoa, että kun avainnippuun ilmestyy pari avainta lisää ja toinen avainnippu häipyy jonkun ylimääräsen ihmisen taskuun, niin ollaan jo 12 askeleen paremmalla puolella.
Aiemmin mä en ensinnäkään ees nähnyt ketään muutamaa kertaa enempää. Löin hanskat tiskiin ensimmäisen vastoinkäymisen tullen, enkä todellakaan ottanut mitään riskejä siihen, että joudun käsittelemään jotain vitun eroja enää ikinä. Sen lisäks mulla oli hirveän hyviä syitä aina mitkä kävi ahdistamaan. Oli liian kilttejä, liian pitkiä neniä, liian hiljanen, liian puhelias - kerran oli jopa väärän väriset kengännauhat.
Faktahan kuitenkin on varmaan se, että kun mä oon samalla mieskaavalla mennyt lähes koko deittailu-urani, niin eipä sieltä mitään helmiä sikalasta löydykkään.
Jos olit varma pelimies ketä ei saa sitoutumaan, narsisti paskan äitisuhteen takia, huumeidenkäyttäjä joka tarvitsi apua, sympaattinen mutta täydellisen ongelmainen, niin come here - meitsi kiintyy.
Jossain totaalivalaistumisen ja kyllästymisen rajamailla mä kahden samanaikaisen säädön - pelimiehen ja pettäjän - jälkeen päätin vaihtaa kokonaan merkkiä. Mä uskon vahvasti, että alitajuisesti oon tiennyt ettei noi toimi - joten fuckoff and leave me alone.
Sitten meille tulikin Toto, joka meinasi saada hermoromahduksia varmaan enemmän kuin mä, kun keihitin äärettömän ongelman sukkien laittamisesta kaappiin aina reppuun asti jolle en keksinyt sopivaa lattiapaikkaa. Määrätietoisesti askel kerrallaan se on kuitenkin survonut itsensä olkapäätaktiikalla mun vaatehuoneeseen, suihkuun (mikä on mun pyhättö, en edes tajua miten siellä voi kahdestaan muka peseytyä kun niitä suihkuja on syystäkin vaan 1), kenkähyllylle ja nyt avaimiin.
Luulin joskus vuos sitten, että tarvin ehdottomasti sellasen kuka menee ja touhuu, että saan omaa aikaa. Sellasen kenen kanssa on superjännittävää ja arki ei oo sitä tavallista arkea.
Sitten sen vastakohta olikin ihan perfect.
Tottakai mä tarvin edelleen välillä omaa aikaa, mutta musta on toisaalta siistiä kerätä aamulla kasa likasia t-paitoja pykkikoriin ja siirtää kymmenettä kertaa oven päällä kuivumassa olleet lakanat uudestaan kuivumaan, kun joku on ne nostanut pois eikä oo muistanut laittaa takaisin. Sitten on vielä sotkunen vaatekaappi, välillä väärille teille eksyvä shampoo, vinoon pyörityt lakanat ja käärmeiden häkit.
Mut aika siistii, tää elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti