Snakes in the house

Mun käärmepelko on lähestulkoon selätetty, kun ilmeisesti (näin olen kuullut) parisuhteissa pitää jonkun verran joustaa - ja tässä tapauksessa se jousto tarkoittaa sitä, että meille on muuttanut kaksi käärmettä - Ritva ja Stuba. Ensimmäisenä suostuin jonkunlaiseen kosketukseen käärmeiden kanssa, kun halusin sisustaa niiden terraariot. Toto piti sylissä - mä siivosin. Parin paniikki-itkukohtauksen jälkeen ensikohtaus oli suoritettu ja eilen ensimmäistä kertaa pidin (vähän vielä karvat pystyssä ja varuillaan) Ritvaa sylissä. Stubaa en suostu vielä yrittämään. Kaikella rakkaudella Mr. S, mutta olet pelottavampi.

Tänään kuitenkin MÄIHANITE otin Ritvan pois terraariosta kahdeksi minuutiksi (riittävän pitkä aika, mut oon ylpee) ja aloin virittämään tiilien ja lämpömattojen yhdistelmää, ettei noi suuremman luokan madot palele.
Meillä kun joutuu joustaa muutkin kun mä, kun Kissalle on pakko pitää parvekkeen ovea auki välillä ja nyt käärmeiden takia se on pysynyt aika lailla kiinni.

Ainoastaan Veenivee ei vielä oo kiintynyt matopariskuntaan, mutta kun mä alan nyt lämpeämään, niin Emil - tuleva herpetologi - stöö on Kissan kanssa jo aivan inlööv. Meitsi tulee hyvänä kolmosena perässä.

En oo vielä ihan varma vahtiiko Kissa mielenkiinnosta, vai onko se sitä mieltä että taloon on tullut tunkeilija.

Herkkis herppis.

Stöö on niinku eläviskuvissa.

Ja näistki on tullu ihan vissiin kamuja.