There are no words.

Oon huomannu, että miehet - ainakaan nää mun miehet - ei kiinnitä mitään huomiota mihinkään muutoksiin. Kerran vaihdoin makkarissa järjestystä niin, että sänky oli aivan eri päin. Odotin kärsivällisesti jotain kommenttia Totolta, mutta kun sitä ei kuulunut niin kysyin mielipidettä muutokseen. 

'Ai mistä? Aa aijaa katoinki että näytti oudolta'

... Thanks man.

Toissapäivänä olin vaihtanut hiusväritykseni aivan päälaelleen (tosin vahingossa, don't ask) punaisesta lähestulkoon mustaan. Perinteisen plaapladiplaaplaan jälkeen lentää ilmoille korrekti kysymys:

'Miks sä näytät noin oudolta?'

OHMYGOD

Nii. Tosi vaikee sanoo. Onneks Toton reaktio kyky on välillä ihailtavaa, sillä siinä vaiheessa kun mun kulmakarvani alkoivat nousta hiusrajaan - ja silmät pikkuhiljaa pyöristyä suun kanssa, niin siltä tulee hyvin nopea korjauslause. 

Mä sentään oikeesti erotan iskuporakoneen porakoneesta - ja tiedän mikä on proppu, niin luulis että joku huomaa jos päässä muuttuu väri.

Muttaniin.

Mulla on ollu jonkun verran tekemisen puutetta, kun pitää kokoajan touhottaa jotain että ei vahingossakaan istuis haaveilemaan yhdestäkään tupakkatuotteesta, niin aloin tänään veivaamaan keittiön ja eteisen järjestystä oikein kunnolla uusiks. 

Mun rakas ekaluokkalainen tulee kotiin ja jättää kengät paikoilleen - tosin eripaikoilleen kuin ennen - eikä sano MITÄÄN. Ei MITÄÄN muuta, kuin että 'äiti mä astuin tossa ylämäessä koiranpaskaan, niin mun kengät pitää pestä'. 

OIKEESTI! Koiranpaskaan! 

Oon ihan varma, että Emil ottais kantaa näihin muutoksiin, jos se vaan osais puhua. Ihan varma.